JOSUAN KIRJA
II. 1 Sam.4:12. Silloin juoksi sotajoukosta yksi BenJaminilainen ja tuli sinä
päivänä Siloon; ja hän oli reväissyt vaatteensa ja viskonut multaa
päänsä päälle.
I. Est.4:1. Kuin Mordekai ymmärsi kaikki mitä tapahtunut oli, repäisi hän
vaatteensa, ja puetti itsensä säkillä ja tuhalla*, ja meni keskelle
kaupunkia ja huusi suurella äänellä ja surkiasti,
Job.1:20. Silloin Job nousi ja repäisi vaatteensa*, ja repi päätänsä+, ja
heittäysi maahan ja rukoili,
Job.2:12. Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet,
ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät
tomua päänsä päälle taivasta kohden,
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit
ollenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin,
hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille
puolelle Jordania!
8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä
kääntää vihollistensa puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he
piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis
teet sinun suurella nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin
heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa
sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät
selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää
ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne* huomeneen
saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs
Israel, sen tähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihen asti
