P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
I. Ja minä näin enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain*
ja suuri kahle hänen kädessänsä.
Ilm. K.1:18. Ja elävä*, ja olin kuollut, ja katso, minä olen elävä
ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen! Ja minulla on helvetin ja kuoleman
avaimet+.
2. Ja hän otti lohikärmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja
saatana, ja sitoi hänen tuhanneksi vuodeksi,
2 Piet.2:4. Sillä jos ei Jumala armahtanut* niitä enkeleitä, jotka syntiä
tekivät, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt+, ja antoi ylön
heidät tuomioon kätkettää,
Ilm. K.12:9. Ja suuri lohikärme, vanha mato, joka perkeleeksi ja
saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos*, joka koko maan piirin viettelee+,
hän heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä myös hänen kanssansa
heitettiin sinne.
3. Ja heitti hänen syvyyteen, ja sulki hänen, ja lukitsi päältä, ettei hänen
enempi pitäisi pakanoita viettelemän, siihen asti kuin tuhannen vuotta
kuluu; ja sitte pitää hän vähäksi hetkeksi päästettämän.
4. Ja minä näin istuimet*, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin
tuomio+; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan
tähden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen
kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he
elivät ja hallitsivat** Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
Dan.7:9. II. Nämät minä näin, siihen asti että istuimet pantiin, ja
vanhaikäinen istui, jonka vaatteet olivat lumivalkiat, ja hänen päänsä
hiukset niin kuin puhdas villa; hänen istuimensa oli niin kuin tulen liekki,
ja hänen rattaansa niin kuin polttava tuli.
Matt.19:28. Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka
minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika
istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman
kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä
