P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
16. Ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia! joka puetettu oli kalliilla
liinalla ja purpuralla, ja tulipunaisella, ja kullalla yltä kullattu, ja kalliilla
kivillä, ja päärlyillä; yhdellä hetkellä ovat senkaltaiset rikkaudet hävitetyt.
Ilm. K.17:4. Ja vaimo oli vaatetettu purpuralla ja verenkarvaisella, ja oli
kullalla kullattu, ja kalliilla kivillä ja päärlyillä*, ja piti kädessänsä
kultaisen maljan, täynnä kauhistuksia ja hänen huoruutensa riettautta.
17. Ja kaikki haahden haltiat, ja kaikki haaksi väki, jotka laivoissa asuvat,
ja merimiehet*, ja jotka merellä vaeltavat, seisoivat taampana,
Jes.23:14. Surekaat, te haahdet merillä (a); sillä teidän voimanne on
tyhjä.
Hes.27:29. Ja kaikki, jotka soutavat haaksimiesten ja haahtein haltiain
kanssa, pitää laivoista menemän maalle seisomaan,
18. Ja huusivat, kuin he savun hänen palostansa näkivät*, ja sanoivat:
kuka on tämän suuren kaupungin verta+?
Jes.34:10. Jonka ei pidä päivällä eikä yöllä sammuman, mutta savun
pitää siitä ijankaikkisesti nouseman; ja se pitää hävitettämän suvusta
sukuun, niin ettei yhdenkään pidä käymän sen lävitse ijankaikkisesta
ijankaikkiseen.
Ilm. K.13:4. Ja kumarsivat lohikärmettä, joka pedolle voiman antoi. Ja he
kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on tämän pedon kaltainen*? kuka voi
sotia häntä vastaan?
19. Ja he heittivät multaa päittensä päälle*, huusivat, itkivät ja
murehtivat, sanoen: voi, voi suurta kaupunkia! jossa kaikki rikastuneet
ovat, joilla laivat meressä olivat, hänen kalliista kaluistansa; yhdellä
hetkellä on hän hävitetty.
II. Jos.7:6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan
kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtoosen asti, hän ja Israelin
vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
Job.2:12. Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet,
