P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
Rom.8:34. Kuka on, joka tahtoo kadottaa*? Kristus on kuollut. Ja, hän
on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä+, joka myös
rukoilee meidän edestämme.
Rom.8:37. Mutta niissä kaikissa me voitamme* hänen kauttansa, joka
meitä on rakastanut.
12. Sen tähden te, taivaat, iloitkaat*, ja jotka niissä asutte. Voi+ maan
ja meren asuvia! sillä perkele astuu alas teidän tykönne, pitäin suurta
vihaa, tietäen itsellänsä vähän aikaa olevan.
Ps.96:11. Taivaat riemuitkaan, ja maa iloitkaan: meri pauhatkaan ja mitä
siinä on.
Jes.49:13. Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret
ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa
armahtanut.
VI. Ilm. K.8:13. Ja minä näin ja kuulin enkelin keskelle taivasta lentävän
ja suurella äänellä sanovan: voi, voi, voi, asuvaisia maan päällä, muiden
kolmen enkelin* basunan äänistä, jotka vielä basunilla soittaman pitää!
III. 13. Ja kuin lohikärme näki itsensä maahan heitetyksi, vainosi hän
vaimoa, joka pojan synnytti.
14. Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipeä, että hän olis
korpeen siaansa lentänyt, kussa hän elätetään ajan, ja kaksi aikaa, ja
puolen aikaa*, kärmeen kasvoin edestä.
Dan.12:7. Niin minä otin hänestä vaarin, joka liinaisilla vaatteilla puetettu
oli, joka seisoi ylempänä virtaa. Ja hän nosti oikian ja vasemman
kätensä taivaasen päin, ja vannoi sen kautta, joka ijankaikkisesti elää*,
että sen pitää ajan, ja muutamat ajat, ja puolen aikaa viipymän. Ja kuin
pyhän kansan hajoitus saa lopun, silloin kaikki nämät tapahtuvat.
15. Ja kärme puuskasi vaimon jälkeen suustansa vettä niin kuin kosken,
upottaaksensa häntä.
16. Mutta maa autti vaimoa, ja maa avasi suunsa, ja särpi veden, jonka
