P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
13. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa
kaupungista lankesi maahan. Ja siinä maanjäristyksessä tapettiin
seitsemäntuhannen ihmisten nimi, ja ne muut hämmästyivät ja antoivat
kunnian taivaan Jumalalle.
14. Toinen voi on mennyt edes, ja katso, kolmas voi pian tulee.
VI. Ilm. K.8:13. Ja minä näin ja kuulin enkelin keskelle taivasta lentävän
ja suurella äänellä sanovan: voi, voi, voi, asuvaisia maan päällä, muiden
kolmen enkelin* basunan äänistä, jotka vielä basunilla soittaman pitää!
Ilm. K.9:12. Yksi voi on mennyt edes, katso, vielä kaksi voita sen jälkeen
tulevat.
I. Ilm. K.15:1. Ja minä näin toisen merkin taivaassa, suuren ja
ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla seitsemän viimeistä vitsausta oli*;
sillä niissä on Jumalan viha täytetty.
III. 15. Ja seitsemäs enkeli soitti basunalla*, ja suuret äänet kuuluivat
taivaassa, sanoen: maailman valtakunnat ovat meidän Herrallemme ja
hänen Kristuksellensa tulleet, ja hän on hallitseva ijankaikkisesta
ijankaikkiseen.
Ilm. K.10:7. Vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kuin hän rupee
basunalla soittamaan*, niin pitää Jumalan salaisuus täytettämän,
niinkuin hän on palvelioillensa prophetaille ilmoittanut.
16. Ja neljäkolmattakymmentä vanhinta, jotka Jumalan edessä
istuimillansa istuvat, lankesivat kasvoillensa ja kumarsivat Jumalaa,
Ilm. K.4:4. Ja sen istuimen ympärillä oli neljäkolmattakymmentä istuinta,
ja niillä istuimilla näin minä neljäkolmattakymmentä vanhinta istuvan,
valkeilla vaatteilla puetettuna, ja heidän päässänsä olivat kultaiset
kruunut.
Ilm. K.4:10. Niin ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat istuimella
istuvaisen eteen, ja kumartaen rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta
ijankaikkiseen, ja heittivät kruununsa istuimen eteen ja sanoivat:
II. Ilm. K.5:8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja
