EPISTOLA HEBREALAISILLE
12. Ettette hitaiksi tulisi, vaan olisitte niiden seuraajat, jotka uskon ja
pitkämielisyyden kautta luvatun perimisen saavat.
13. . Sillä Jumala, joka Abrahamille* lupauksen antoi, koska ei hän
taitanut yhdenkään suuremman kautta vannoa, niin hän vannoi itse
kauttansa,
1 Mos.17:4. Katso, Minä olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinä
tulet paljon kansan isäksi.
1 Mos.22:16. Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra:
ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;
Ps.105:9. Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa* Isaakin kanssa.
Luuk.1:73. Ja sitä valaa, jonka hän vannoi* Abrahamille, meidän
isällemme, meille antaaksensa:
14. Sanoen: totisesti tahdon minä siunaten siunata sinua ja enentäen
enentää sinua.
1 Mos.12:3. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitä,
jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä
siunatuiksi tuleman.
1 Mos.22:17. Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun
siemenes niin kuin taivaan tähdet, ja niin kuin sannan meren reunalla.
Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.
15. Ja että hän kärsivällisesti odotti, niin hän sai lupauksen.
16. Sillä ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja
se on kaiken heidän riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.
2 Mos.22:11. Niin pitää valan heidän molempain välillänsä käymän
Herran kautta, ettei hän ole satuttanut kättänsä lähimmäisensä kaluun;
ja sen jonka kalu oma oli, pitää siihen tyytymän, ja toisen ei pidä sitä
maksaman.
17. Jossa Jumala tahtoi lupauksen perillisille neuvonsa vahvuuden
yltäkylläisesti osoittaa, vannoi hän valan:
