P. PAAVALIN EPISTOLA PHILIPPILÄISILLE
nöyryyteen+; sillä Jumala on ylpeitä vastaan§, mutta nöyrille hän antaa
armon.
4. Ja älkään jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen
parasta.
1 Kor.10:24. Älkään kenkään omaa parastansa katsoko, vaan toisen.
5. Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,
Matt.11:29. Ottakaat minun ikeeni teidän päällenne, ja oppikaat minusta,
että minä olen siviä ja nöyrä sydämestä*: ja te löydätte levon teidän
sieluillenne+;
1 Piet.2:21. Sillä sitä varten olette te kutsutut*, että Kristus myös kärsi
meidän edestämme ja jätti meille esikuvan+, että teidän pitää hänen
askeleitansa noudattaman,
1 Joh.2:6. Joka sanoo itsensä hänessä pysyvän, hänen pitää niin
vaeltaman kuin hänkin vaelsi.
6. Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan
kaltainen olla,
I. Joh.1:1. Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli
se Sana.
Joh.1:2. Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
Joh.17:5. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykönäs sillä kirkkaudella,
joka minulla sinun tykönäs oli ennen kuin tämä maailma olikaan.
2 Kor.4:4. Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot
soaissut*, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta
valistaman+, joka on Jumalan kuva§.
Kol.1:15. Joka näkymättömän Jumalan kuva on*, esikoinen ennen
kaikkia luontokappaleita.
Hebr.1:3. Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen
olemuksensa juurikuva*, ja kantaa kaikki voimansa sanalla+, ja on itse
kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt§, ja istunut
