PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
he
Tessalonikaan, jossa Juudalaisten synagoga oli.
2. Ja Paavali, tapansa jälkeen, meni sisälle heidän tykönsä ja jutteli
heille kolme lepopäivää Raamatuista,
3. Selitti ne ja todisti, että Kristuksen tuli kärsiä* ja nousta ylös
kuolleista, ja että tämä Jesus, josta minä (sanoi hän,) teille ilmoitan, on
Kristus.
Ps.22:7. Mutta minä olen mato ja en ihminen*, ihmisten pilkka ja kansan
ylönkatse.
Jes.53:1. Kuka uskoo meidän saarnamme*, ja kenelle Herran käsivarsi
ilmoitetaan?
Jes.53:2. Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa*, ja niin
kuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa+, eikä kauneutta; me
näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa+, joka meille olis
kelvannut.
Jes.53:3. Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja
sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut
katsoa hänen päällensä, sen tähden emme häntä minäkään pitäneet.
Jes.53:4. Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme
hän sälytti päällensä*; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna,
piestynä ja vaivattuna.
Jes.53:5. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja
meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen
päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me
parannetut.
Jes.53:6. Kaikki me vaelsimme eksyksissä niin kuin lampaat*: itse kukin
meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaikkein meidän
vääryytemme hänen päällensä.
Jes.53:7. Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut*;
niin kuin karitsa+, joka teuraaksi viedään, ja niin kuin lammas, joka
keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.
Jes.53:8. Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka
