PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
8. Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen
nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.
9. Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan,) oli täynnä Pyhää
Henkeä, katsoi hänen päällensä,
10. Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta,
ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran
oikeita teitä.
11. Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana
oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä
lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä
kädestä taluttais.
12. Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran
opetusta.
III. 13. Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta
purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes* erkani
heistä ja palasi Jerusalemiin.
Ap. T.15:38. Mutta Paavali päätti sen kohtuulliseksi, ettei sitä pitänyt
kanssa otettaman, joka oli luopunut heistä Pamphiliassa* eikä tullut
heidän kanssansa työhön.
14. Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät
sabbatina synagogaan, ja istuivat.
15. Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan
päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä
mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
16. Niin Paavali nousi ja viittasi* kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi:
Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.
Ap. T.12:17. Mutta hän viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja jutteli
heille, kuinka Herra oli hänen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi:
ilmoittakaat näitä Jakobille ja veljille. Ja läksi ulos ja meni toiseen
paikkaan.
