PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
6. Ja kuin Herodes tahtoi hänen ottaa edes, makasi Pietari sinä yönä
kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven
edessä vartioitsivat tornia.
II. 7. Ja katso, Herran enkeli seisoi hänen tykönänsä ja kirkkaus paisti
huoneessa, lykkäsi Pietaria kylkeen, herätti hänen ja sanoi: nouse
nopiasti. Ja kahleet putosivat hänen käsistänsä.
8. Niin enkeli sanoi hänelle: sonnusta ja kengitä sinus. Ja hän teki niin.
Ja hän sanoi vielä hänelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.
9. Ja hän meni ulos ja seurasi häntä, eikä tietänyt sitä todeksi, mitä
enkeliltä tehtiin, vaan luuli näyn näkevänsä.
10. Mutta kuin he menivät ensimäisen ja toisen vartion lävitse, ja tulivat
rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsestänsä;
ja he menivät siitä ulos, käyden katua myöten, ja kohta erkani enkeli
hänestä.
11. Ja kuin Pietari tointui entisellensä, sanoi hän: nyt minä totisesti
tiedän, että Herra on enkelinsä lähettänyt, ja minun Herodeksen käsistä
päästänyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.
12. Ja kuin hän tätä ajatellut oli, tuli hän Marian, Johanneksen äidin,
huoneen tykö, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja
rukoilivat.
13. Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimeltä,
kuultelemaan.
14. Ja kuin hän Pietarin äänen tunsi, ei hän ovea ilon tähden
avannutkaan, vaan juoksi sisälle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan
edessä seisovan.
15. Niin he sanoivat hänelle: oletkos hullu? Vaan hän sanoi totisesti niin
olevan. Niin he sanoivat: se on hänen enkelinsä.
16. Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he näkivät
hänen ja hämmästyivät.
17. Mutta hän viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja jutteli heille,
kuinka Herra oli hänen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi:
