PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
28. Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa
Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
29. Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykönsä.
30. (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa
Martta oli hänen kohdannut.)
31. Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat
lohduttamassa häntä, näkivät Marian nopiasti nousevan ja menevän
ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
32. Kuin Maria sinne tuli, missä Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän
hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei
olisi minun veljeni kuollut.
33. Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa
tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen
murheelliseksi,
34. Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule
ja katso.
35. Ja Jesus itki.
36. Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
37. Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät
avasi*, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
Joh.9:6. Kuin hän tämän sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan
syljestä ja voiteli sokian silmät loalla,
38. Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä
oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
39. Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka
kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
40. Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin
sinä näkisit Jumalan kunnian.
41. Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus
nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
