MARKUKSEN EVANKELIUMI
16. Ja hän kysyi kirjanoppineilta: mitä te kamppailette keskenänne?
17. Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minä toin sinun
tykös poikani, jolla on mykkä henki.
III. Matt.17:14. Ja kuin he kansan tykö tulivat, tuli yksi mies* hänen
tykönsä ja lankesi polvillensa hänen eteensä,
Luuk.9:37. Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta,
kohtasi heitä paljo väkeä.
Luuk.9:38. Ja katso, yksi mies huusi kansasta*, sanoen: Mestari! minä
rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle
ainokainen.
18. Ja kuin hän rupee hänen kimppuunsa, niin hän repelee häntä, ja hän
vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minä sanoin sinun
opetuslapsilles, että he ajaisivat hänen ulos, ja ei he voineet.
19. Niin hän vastasi ja sanoi: oi sinä uskotoin sukukunta! kuinka kauvan
minun pitää oleman teidän kanssanne? kuinka kauvan minä teitä kärsin?
Tuokaat häntä minun tyköni.
20. Ja he toivat sen hänen tykönsä. Ja kuin hän näki hänen, repäisi
kohta henki häntä*, ja hän lankesi maahan, ja kieritteli itsiänsä ja
vaahtui.
Mark.1:26. Ja kuin se saastainen henki repäisi häntä ja huusi suurella
äänellä, niin hän läksi ulos hänestä.
21. Ja hän kysyi hänen isältänsä: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tämä
on hänelle tullut? Hän sanoi: lapsuudesta;
22. Ja hän heitti hänen usein tuleen ja vesiin, että hän hukuttais hänen.
Mutta jos sinä jotakin voit, niin auta meitä ja armahda meidän
päällemme.
23. Niin sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat
uskovaiselle mahdolliset.
Luuk.17:6. Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niin kuin sinapin
