JEREMIA
tuhkaan, sure* niin kuin ainoaa poikaa suurella murheella; sillä hävittäjä
tulee äkisti meidän päällemme.
9. Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää kuningasten ja pääruhtinasten
sydän lankeeman, pappein pitää peljästymän ja prophetain
hämmästymän.
10. Mutta minä sanoin: voi! Herra, Herra, sinä olet antanut tämän
kansan ja Jerusalemin suuresti pettää itsensä, sanoen: teillä on oleva
rauha; ja kuitenkin miekka hamaan sieluun asti lähestyy.
11. Silloin pitää sanottaman tälle kansalle ja Jerusalemille; kuiva tuuli on
tuleva vuorten ylitse korvesta minun kansani tyttären tielle, joka ei
viskaa eli puhdista.
12. Sangen väkevä tuuli pitää niistä minulle tuleman. Niin minä myös nyt
tahdon puhua heidän kanssansa oikeutta.
13. Katso, hän nousee niin kuin pilvi, ja hänen vaununsa niin kuin
tuulispää, hänen hevosensa ovat nopiammat kotkaa. Voi meitä! sillä me
hävitetään.
14. Niin pese* nyt, Jerusalem, sinun sydämes pahuudesta, ettäs
autetuksi tulisit; kuinka kauvan pitää pahat ajatukset sinun tykönäs
pysymän?
III. Jes.1:16. Peskäät teitänne, puhdistakaat teitänne, pankaat paha
menonne pois minun silmäini edestä, lakatkaat pahaa tekemästä.
15. Sillä Danista kuuluu sanoma* ja ahdistus Ephraimin vuorelta.
Jer.8:16. Jo nyt kuuluu hamasta Danista hevosten hirnuminen*, ja
heidän orhiinsa korskuvat, niin että kaikki maa järisee. He tulevat ja
syövät maan, ja kaikki mitä siinä on, kaupungin ja sen asuvaiset.
16. Sanokaat pakanoille: katso, kuuluttakaat Jerusalemissa, vartiat
tulevat kaukaiselta maalta, jotka luihkaavat Juudan kaupungeita
vastaan.
