JESAIA
Herran suu on nimittävä.
16. Että joka itsensä siunaa maan päällä, hän siunaa itsensä totisessa
Jumalassa, ja joka vannoo maan päällä, se vannoo totisen Jumalan
kautta; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun silmistäni
peitetyt.
17. Sillä katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan*, ja entisiä ei
pidä muistettaman, eikä mieleen johdatettaman.
Jes.66:2. Ja minun käteni on kaikki nämät tehnyt ja kaikki nämät ovat
tehdyt, sanoo Herra; mutta minä katson sen puoleen, joka raadollinen
ja särjetyllä hengellä on*, ja joka vapisee minun sanani edessä.
2 Piet.3:13. Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata* hänen
lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu.
I. Ilm. K.21:1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan*, sillä
ensimäinen taivas ja ensimäinen maa katosi, ja ei meri silleen ole.
18. Vaan iloitkaat ja riemuitkaat ijankaikkisesti niissä, kuin minä luon;
sillä katso, minä luon Jerusalemin iloksi ja hänen kansansa riemuksi.
Jes.62:5. Sillä niin kuin nuorukainen rakastaa neitsyttä, niin sinun lapses
pitää sinua
rakastaman; ja niin kuin ylkä iloitsee morsiamestansa, niin
myös sinun Jumalas iloitsee sinusta.
19. Ja minä tahdon iloita Jerusalemista ja riemuita minun kansastani; ja
ei hänessä enään pidä kuultaman itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
Jes.60:20. Ei sinun aurinkos enään laske, eikä kuus kadota valoansa;
sillä Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun murhepäiväs
loppuvat.
20. Ei siellä pidä enään lapsia oleman, jotka ei päiviinsä ulotu, eikä
vanhoja, jotka ei vuosiansa täytä; sillä sadan vuotiset lapset pitää
kuoleman, ja sadan ajastaikaiset syntiset pitää kirotut oleman.
