KORKEA VEISUU
II. 10. Minun ystäväni on minun, ja hän himoitsee minua.
11. Tule, ystäväni, käykäämme tästä kedolle, ja viipykäämme maakylissä.
Jes.2:3. Ja paljo kansaa* pitää sinne menemän, ja sanoman: tulkaat,
astukaamme ylös Herran vuorelle, Jakobin Jumalan huoneesen, että hän
opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä
Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.
Eph.2:12. Että te siihen aikaan ilman Kristusta olitte muukalaiset Israelin
kyläkunnasta*, ja vieraat lupauksen Testamentista, ja ei teillä toivoakaan
ollut, ja olitte maailmassa ilman Jumalaa;
Eph.2:13. Mutta nyt te Kristuksessa Jesuksessa olette. Jotka muinen
taampana olitte, nyt te Kristuksen veren kautta olette lähes päässeet;
12. Että me nousisimme varhain* viinamäkeen, ja näkisimme, jos
viinapuut kukoistavat ja puhkeemaan rupeevat, jos granatomenat ovat
tulleet ulos: siellä minä annan sinulle minun rakkauteni+.
Kork. v.6:10. Kuka on tämä, joka nähdään* niin kuin aamurusko, ihana
niin kuin kuu, valittu niin kuin aurinko+, peljättävä niin kuin sotajoukko§?
1 Kor.3:6. Minä olen istuttanut, Apollo on kastanut* mutta Jumala on
kasvun antanut.
Ps.138:2. Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen*,
ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit
nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.
13. Kukkaset antavat hajunsa, ja meidän ovemme edessä ovat
kaikkinaiset hyvät hedelmät*: minun ystäväni, minä olen sinulle tallelle
pannut** sekä uudet että vanhat+.
Matt.13:8. Muutamat taas lankesivat hyvään maahan, ja tekivät
hedelmän, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen
kertaisen ja muutama kolmenkymmenen kertaisen.
2 Tim.1:14. Tämä hyvä uskottu kalu kätke* Pyhän Hengen kautta, joka
meissä asuu.
