JOBIN KIRJA
käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
I. Ps.13:2.etc. Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa?
kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta?
21. Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes
voimalla.
22. Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat
minun voimallisesti.
23. Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone,
joka kaikille eläville on asetettu.
Ps.90:3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te
ihmisten lapset.
Hebr.9:27. Ja niin kuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta
sen jälkeen tuomio,
24. Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda
kadotuksestansa.
25. Minä itkin* kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
Ps.35:13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin
itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
Ps.35:14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja
veljeni: niin kuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa
murhevaatteissa.
Rom.12:15. Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.
III. 26. Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys
tuli.
27. Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: murheen aika on minun
ennättänyt.
28. Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä
nousen kansan seassa ja huudan.
