NEHEMIAN KIRJA
rikkaita ja kieltää koron. III. Nehemia käy heidän edellänsä hyvällä
esimerkillä tässä asiassa.
I. Ja tapahtui sangen suuri kansan ja heidän vaimonsa huuto Juudalaisia
heidän veljiänsä vastaan.
2. Ja oli muutamia, jotka sanoivat: meillä on poikia ja tyttäriä,
ottakaamme siis (niiden hinnalla) jyviä syödäksemme, että me
eläisimme.
3. Mutta monikahdat sanoivat: pankaamme meidän peltomme,
viinamäkemme ja huoneemme pantiksi, ja ottakaamme jyviä tällä kalliilla
ajalla.
4. Ja monikahdat sanoivat: me otimme rahaa lainaksi kuninkaan veroksi,
meidän peltoimme ja viinamäkeimme päälle;
5. Sillä meidän ruumiimme on niin kuin veljeimmekin ruumis ja meidän
lapsemme niin kuin heidänkin lapsensa; mutta katso, me heitämme
poikamme ja tyttäremme orjuuteen, ja jo parhaallansa ovat muutamat
meidän tyttäristämme sorretut, ja ei ole voimaa meidän käsissämme;
meidän peltomme ja viinamäkemme ovat joutuneet muille.
II. 6. Kuin minä tämän puheen ja heidän huutonsa kuulin, vihastuin minä
sangen kovin.
7. Ja minä ajattelin sydämessäni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja päämiehiä ja
sanoin heille: tahdotteko te kukin veljeltänne korkoa ottaa? Ja minä vein
suuren joukon heitä vastaan,
8. Ja sanoin heille: me olemme ostaneet* veljemme Juudalaiset jälleen,
jotka olivat myydyt pakanoille, varamme jälkeen; ja te vielä nyt tahdotte
myydä veljenne, jotka meille myydyt ovat; niin he vaikenivat ja ei
taitaneet vastata.
3 Mos.25:47. Jos muukalainen eli huonekuntainen hyötyy sinun tykönäs,
ja sinun veljes köyhtyy hänen tykönänsä, niin että hän myy itsensä
muukalaiselle, joka huonekuntainen sinun tykönäs on, eli jollekulle
muukalaisen suvusta,
