NEHEMIAN KIRJA
Jerusalemia vastaan, ja tekemään heille kapinaa.
9. Mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja
päivin heitä vastaan, heidän tähtensä.
10. Ja Juuda sanoi: kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin
paljo, ettemme saa rakentaa muuria.
11. Ja meidän vihollisemme sanoivat: ei heidän pidä tietämän eli
näkemän, ennen kuin me olemme juuri heidän keskellänsä, tapamme
heidät ja estämme työn.
12. Ja kuin ne Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja
sanoivat meille kymmenen kertaa: joka paikasta te vielä meidän
tykömme palajatte;
13. Niin minä lähetin kansan alas muurin taa tuiviin paikkoihin, heidän
sukukuntainsa jälkeen, miekkoinensa, keihäinensä ja joutsinensa.
14. Ja minä katselin ja valmistin itseni, ja sanoin ylimmäisille ja
päämiehille, ja muulle kansalle: älkäät peljätkö heitä*, muistakaat suurta
ja peljättävää Herraa, ja sotikaat teidän veljeinne, poikainne, tytärtenne,
emäntäinne ja kotonne edestä.
4 Mos.14:9. Ainoastansa älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te
peljätkö tämän maan kansaa; sillä me syömme heitä niin kuin leipää:
heidän turvansa on erinnyt heistä, ja Herra on meidän kanssamme:
älkäät peljätkö heitä.
5 Mos.1:21. Katso sitä maata sinun edessäs, jonka Herra sinun Jumalas
sinulle antanut on, mene, ja omista se niin kuin Herra sinun isäis Jumala
sinulle sanonut on: älä pelkää, älä myös hämmästy.
5 Mos.20:3. Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette tänäpänä
sotaan vihollisianne vastaan: älkään sydämenne pehmetkö, älkäät
peljätkö, älkäät vavisko, älkäät myös hämmästykö heidän edessänsä.
15. Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää
saaneet, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi*: ja me palasimme
kaikki muurin tykö, jokainen työhönsä.
