ENSIMMÄINEN AIKAKIRJA
kallis aika, että vaimo syö lapsensa.
2 Kun. K.6:I. Ja prophetain pojat sanoivat Elisalle: katso, se sia, jossa me
asumme sinun tykönäs, on meille ahdas;
2 Kun. K.6:2. Anna meidän mennä Jordaniin asti, ja jokaisen tuoda sieltä
yksi hirsi, että me rakentaisimme sinne sian asuaksemme. Ja hän sanoi:
menkäät!
2 Kun. K.6:3. Ja yksi sanoi: tule palveliais kanssa! Ja hän vastasi: minä
tulen.
2 Kun. K.6:4. Ja hän meni heidän kanssansa. Ja kuin he tulivat Jordanin
tykö, hakkasivat he siinä puita.
2 Kun. K.6:5. Ja kuin yksi heistä oli puun maahan hakannut, putosi rauta
veteen, ja hän huusi ja sanoi: voi, herrani! senkin minä olen lainaksi
ottanut.
2 Kun. K.6:6. Mutta Jumalan mies sanoi: kuhunka se putosi? Ja kuin hän
osoitti hänelle paikan, leikkasi hän yhden puun ja heitti sinne, ja saatti
niin raudan uiskentelemaan.
2 Kun. K.6:7. Ja hän sanoi: ota se ylös! ja hän ojensi kätensä ja otti sen.
2 Kun. K.6:8. II. Ja Syrian kuningas soti Israelia vastaan, ja piti neuvoa
palveliainsa kanssa ja sanoi: me tahdomme sioittaa itsemme sinne ja
sinne.
2 Kun. K.6:9. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaan tykö, ja käski
hänelle sanoa: karta, ettes menisi siihen paikkaan; sillä Syrialaiset
väijyvät siellä.
2 Kun. K.6:10. Niin lähetti siis Israelin kuningas siihen paikkaan, josta
Jumalan mies oli sanonut hänelle, ja varoittanut häntä siitä, ja piti siinä
vartiat; ja ei tehnyt sitä ainoasti yhtä eli kahta kertaa.
2 Kun. K.6:11. Niin Syrian kuninkaan sydän tuli surulliseksi siitä, ja kutsui
palveliansa ja sanoi heille: ettekö te ilmoita minulle, kuka meistä on
paennut Israelin kuninkaan tykö?
2 Kun. K.6:12. Niin sanoi yksi hänen palvelioistansa: ei niin, herrani
