TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
28. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä
sanonut: älä minua petä!
29. Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees ja ota minun sauvani
kätees, ja mene matkaas: jos joku sinun kohtaa, niin älä tervehdi häntä*,
ja jos joku sinua tervehtii, niin älä vastaa häntä: ja laske minun sauvani
pojan kasvoille.
Luuk.10:4. Älkäät ottako säkkiä, eikä kukkaroa, eikä kenkiä*, ja älkäät
ketään tervehtikö tiellä+.
30. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää,
en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä.
31. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä, ja laski sauvansa pojan
kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi
hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt.
32. Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, poika makasi kuolleena hänen
vuoteellansa.
33. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja hän rukoili
Herraa,
Matt.6:6. Vaan kuin sinä rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja
rukoile Isääs, joka on salaisuudessa*: ja Isäs, joka salaisuudessa näkee,
maksaa sinulle julkisesti.
34. Nousi ja laski itsensä lapsen päälle, ja pani suunsa hänen suunsa
päälle, ja silmänsä hänen silmäinsä päälle, ja kätensä hänen kättensä
päälle, ja niin ojensi itsensä* hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli
lämpimäksi.
1 Kun. K.17:21. Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle*, ja
huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani, anna tämän
nuorukaisen sielu tulla häneen jällensä!
I. 2 Kun. K.8:1. Ja Elisa puhui vaimolle, jonka pojan hän oli herättänyt*,
ja sanoi: nouse ja matkusta pois huoneines, ja ole outona, kussas saat;
sillä Herra on kutsuva nälän, joka on tuleva maalle seitsemäksi vuodeksi.
