ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
14. Ja puhui heille niin kuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun
isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän
ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, mutta minä
kuritan teitä skorpioneilla.
15. Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt,
vahvistaaksensa sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle
Ahian kautta Silosta.
1 Kun. K.11:11. Sanoi siis Herra Salomolle: että se on tapahtunut sinulta,
ja et sinä pitänyt minun liittoani ja minun käskyjäni, jotka minä sinulle
käskin; niin minä totisesti repäisen valtakunnan sinulta*, ja annan sen
palvelialles+.
1 Kun. K.11:31. Ja sanoi Jerobeamille: ota kymmenen kappaletta sinulle;
sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: katso, minä repäisen valtakunnan
Salomon kädestä, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa:
II. 16. Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi
kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys
Isain pojassa*? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas!
Ja Israel meni majoillensa,
I. 2 Sam.20:1. Mutta siihen tuli yksi kuuluisa Belialin mies, jonka nimi oli
Seba Bikrin poika Jeministä; se soitti basunalla ja sanoi: ei meillä ole
yhtäkään osaa Davidissa eikä yhtäkään perimistä Isain pojassa, itsekukin
palatkaan majaansa, o Israel!
17. Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka
Juudan kaupungeissa asuivat.
1 Kun. K.11:32. Yksi sukukunta jää hänelle, Davidin minun palveliani
tähden* ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka minä olen valinnut
kaikista Israelin sukukunnista.
18. Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian
