TOINEN SAMUELIN KIRJA
III. 30. Ja kuin he vielä tiellä olivat, tuli sanoma Davidille, sanoen:
Absalom on lyönyt kaikki kuninkaan lapset, niin ettei yksikään heistä ole
jäänyt.
31. Niin nousi kuningas ja repäisi vaatteensa rikki, ja heitti itsensä
maahan; ja kaikki palveliat, jotka seisoivat hänen ympärillänsä, repäisivät
vaatteensa rikki.
32. Niin vastasi Jonadab Simean Davidin veljen poika ja sanoi: älköön
minun Herrani ajatelko, että kaikki nuorukaiset kuninkaan lapsista ovat
tapetut, vaan ainoastansa Amnon on kuollut; sillä se on ollut Absalomin
mielessä siitä päivästä, kuin hän häpäisi hänen sisarensa Tamarin.
33. Niin älköön herrani kuningas panko sydämellensä, ajatellen, että
kaikki kuninkaan lapset ovat kuolleet; sillä Amnon on ainoastansa
kuollut.
34. Ja Absalom pakeni; ja palvelia, joka vartiana oli, nosti silmänsä ja
näki, ja katso, suuri joukko kansaa tuli tiellä toinen toisensa perästä,
vuoren sivulta.
35. Niin Jonadab sanoi kuninkaalle: katso, kuninkaan lapset tulevat; niin
kuin palvelias sanonut on, niin on myös tapahtunut.
36. Ja kuin hän puhunut oli, katso, kuninkaan lapset tulivat, korottivat
äänensä ja itkivät. Kuningas ja kaikki hänen palveliansa itkivät myös
suurella itkulla.
37. Mutta Albsalom pakeni ja meni Talmain Gessurin kuninkaan
Ammihudin pojan tykö*; mutta hän murehti poikansa tähden ne päivät.
2 Sam.3:3. Toinen Kileab Abigailista Nabalin emännästä, joka oli
Karmelista; kolmas Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tyttären
Gessurista;
38. Mutta sittekuin Absalom oli paennut ja matkustanut Gessuriin oli hän
siellä kolme ajastaikaa.
39. Ja sen jälkeen lakkasi kuningas David menemästä Absalomia
vastaan; sillä hän oli jo lohdutettu Amnonin jälkeen, joka kuollut oli.
