HISTORIA SUSANNASTA JA DANIELISTA
sydämensä uskalsi Herraan.
36. Ja vanhat rupesivat sanomaan: kuin me kahden ainoastaan
yrttitarhassa käyskentelimme, tuli hän kahden piikansa kanssa sisälle, ja
sulki yrttitarhan ja lähetti piiat pois.
37. Niin yksi nuori mies tuli hänen tykönsä, joka itsensä lymyttänyt oli,
ja pani levätä hänen kanssansa.
38. Mutta kuin me yrttitarhan loukkaasta senkaltaisen häpiän näimme,
juoksimme me sinne kiiruusti ja löysimme heidät toinen toisensa tyköä.
39. Mutta sitä nuorta miestä emme voittaneet; sillä hän oli meitä
väkevämpi, ja lykkäsi oven auki, ja hyppäsi pois.
40. Mutta hänen me kiinni otimme ja kysyimme, kuka se nuori mies oli,
vaan ei hän tahtonut meille sanoa. Sen me todistamme.
41. Ja kansa uskoi ne kaksi, niin kuin tuomarit ja ylimmäiset kansan
seassa, ja tuomitsi Susannan kuolemaan.
42. Mutta hän huusi suurella äänellä ja sanoi: Herra ijankaikkinen
Jumala, joka kaikki salaisuudet tunnet, ja kaikki asiat tiedät, ennen kuin
ne tapahtuvat!
43. Sinä tiedät, että nämät väärin minua vastaan todistaneet ovat. Ja
nyt katso, minun pitää kuoleman, vaikka minä viatoin olen siinä, jota he
minun päälleni: häpiällisesti valhetelleet ovat.
44. Ja Jumala kuuli hänen huutonsa.
45. Ja kuin hän kuolemaan vietiin, kehoitti Jumala yhden nuorukaisen
sydämen, jonka nimi oli Daniel, hän huusi korkiasti:
46. Minä tahdon olla viatoin tämän veressä.
47. Ja kaikki kansa kääntyi hänen puoleensa, ja kysyivät häneltä, mitä
hän niillä sanoilla ajattelis?
48. Mutta hän astui heidän keskellensä, ja sanoi: oletteko te Israelissa
niin tyhmät, että te tuomitsette Israelin tyttären, ennen kuin te asian
tutkitte ja toden tiedätte?
49. Palatkaat jälleen oikeuden eteen; sillä nämät ovat väärin häntä
vastaan todistaneet.
50. Ja kaikki kansa palasi kiiruusti ympärinsä.
