HISTORIA SUSANNASTA JA DANIELISTA
21. Mutta jos et sinä tahdo, niin me tunnustamme sinun päälles, että me
nuoren miehen yksin sinun tykönäs löytäneet olemme, ja että sinä piikas
olet sen tähden lähettänyt pois.
22. Niin Susanna huokasi ja sanoi: voi, kuinka suuressa tuskassa minä
olen! sillä jos minä sen teen, niin minun pitää kuoleman; mutta jos en
minä sitä tee, niin en minä pääse teidän käsistänne.
23. Kuitenkin ennen tahdon minä viatoinna ihmisten käsiin tulla, kuin
Herraa vastaan syntiä tehdä.
24. Ja rupesi ilmeisesti huutamaan; vaan ne vanhat huusivat myös häntä
vastaan.
25. Ja toinen juoksi yrttitarhan oveen ja avasi sen.
26. Kuin talon väki kuuli huudon, juoksivat he salaportista yrttitarhaan,
katsomaan, mitä hänelle tapahtunut oli.
27. Ja ne vanhat rupesivat hänestä sanomaan, niin että palveliat
rupesivat hänen tähtensä häpeemään; sillä ei senkaltaista ollut koskaan
Susannasta kuultu.
28. Toisena päivänä, kuin kansa tuli Jojakimin hänen miehensä
huoneesen kokoon, tulivat myös ne kaksi vanhaa täynnänsä vääryyttä ja
kavaluutta Susannaa vastaan, saattaaksensa häntä kuolemaan,
29. Ja sanoivat kaikelle kansalle: lähettäkäät ja antakaat tänne tuoda
Susannan, Helkian tyttären, Jojakimin emännän.
30. Ja kuin hän kutsuttu oli, tuli hän vanhempainsa, lastensa ja kaiken
sukunsa kanssa.
31. Mutta hän oli sangen ihana ja kaunis.
32. Sen tähden käskivät nämät pahan juoniset ottaa pois häneltä
kääriliinan, jolla hän itsensä peittänyt oli, että he hänen kauneudestansa
himonsa olisivat sammuttaneet.
33. Ja kaikki, jotka hänen tykönänsä seisoivat, ja hänen tunsivat, itkivät
häntä.
34. Ja ne kaksi vanhaa nousivat kansan seasta ja panivat kätensä hänen
päänsä päälle.
35. Mutta hän itki ja nosti silmänsä taivaasen päin; sillä hänen
