ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
41. Seitsemäntenäkymmenentenä vuotena toista sataa, tuli Israel
vapahdetuksi pakanain ikeen alta:
42. Ja ruvettiin kirjoittamaan heidän asiakirjoihinsa näin: ensimäisenä
Simonin, ylimmäisen papin ja Juudalalsten päämiehen vuotena.
43. Niinä päivinä piiritti Simon Gatsan kaupungin, ja asetti sen eteen
vahvat sodan rakennukset, ja väkisellä voitti kaupungin, ja sai yhden
tornin.
44. Ja ne, jotka tulivat tornin päälle, hyppäsivät kaupunkiin. Ja kansa,
joka oli kaupungissa, hämmästyi ja peräti peljästyi,
45. Ja juoksivat vaimoinensa ja lapsinensa muurien päälle, repäisivät
vaatteensa ja huusivat korkiasti, anoivat armoa ja sanoivat:
46.Älä meitä rankaise meidän pahuutemme jälkeen, mutta ole meille
armollinen, niin me tahdomme hyvällä mielellä kuuliaiset olla.
47. Tämä lepytti Simonin niin, ettei hän antanut heitä tappaa; mutta
käski heitä mennä kaupungista pois, ja antoi puhdistaa ne huoneet,
Joihin epäjumalat pannut olivat.
48. Sitten meni hän kaupunkiin, kiitti ja kunnioitti Jumalaa, ja antoi kaikki
kauhistukset ottaa pois ja hävittää, ja pani siihen kansaa, Joka Jumalan
lain piti, ja teki kaupungin vahvaksi, ja rakensi jällensä siihen itsellensä
huoneen.
49. Ja ne, jotka Jerusalemin linnassa olivat, suljettiin, niin ettei yksikään
saanut käydä ulos taikka sisälle, eikä mitään ostaa taikka myydä, mutta
kärsivät suurta nälkää, niin että monen täytyi nälästä kuolla.
50. Ja sen tähden he huusivat Simonin tykö, Ja rukoilivat rauhaa ja
antoivat itsensä. Niin teki Simon armon heidän kanssansa ja antoi
heidän elää. Mutta heidän piti linnasta menemän pois, ja Simon antoi
linnan jälleen puhdistaa kaikista kauhistuksista,
51. Ja sai sen kolmantena päivänä kolmattakymmentä toisena kuuna,
ensimäisenä vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa, ja meni sinne
kiitosvirsillä, palmuoksilla ja kaikkinaisilla kanteleilla, kiitti Jumalaa, että
he siitä suuresta julmuudesta, joka Israelin päällä oli, tulivat
vapahdetuksi.
