ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
ylös, ja varjelivat itsensä, ja ajoivat Antiokuksen takaperin, että hänen
häpiällä täytyi mennä pois.
5. Silloin sai hän sanoman, että hänen sotaväkensä, jonka hän Juudan
maalle lähettänyt oli, lyöty oli, ja Lysiaan oli täytynyt paeta,
6. Ja että Juudalaiset olivat voittaneet hänen leiristänsä suuret tavarat
ja paljon sotaaseita, joilla he sitte olivat itsensä paremmin varustaneet,
ja tulleet voimallisemmaksi
7. Ja olivat heittäneet ulos kauhistuksen Jerusalemin templistä, ja
vahvistaneet pyhän jälleen vahvalla muurilla niin kuin ennenkin, ja myös
vahvistaneet Betsuran.
1 Makk.1:57. Sadannella ja viidennellä vuodella viidettäkymmentä,
viidentenä päivänä toistakymmentä Kasleun kuulla, antoi kuningas
Antiokus panna hävityksen kauhistuksen Jumalan alttarille,
1 Makk.3:45. Mutta siihen aikaan oli Jerusalem autio, ja ei siellä yksikään
Israelin lapsista enään asunut, ja pyhä oli saastutettu epäjumalilla, jotka
sinne pannut olivat, ja pakanat asuivat linnassa, ja kaikki kunnia oli
Jakobista otettu pois, ei myös siellä kuulunut huilua eikä kanteletta.
8. Kuin Antiokns tämän puheen kuuli, hämmästyi hän sangen suuresti, ja
tuli ylönpalttisesti murheelliseksi, ja laski itsensä vuoteelle, ja tuli
murheesta sairaaksi, ettei hänen aikomuksensa menestynyt,
9. Ja viipyi kauvan siinä kaupungissa; sillä murhe, jota pitemmältä, sitä
raskaampi se oli hänelle, ja teki hänen niin heikoksi, että hän ymmärsi
sen kautta kuolevansa.
10. Sen tähden kutsui hän ystävänsä tykönsä, ja sanoi heille: en minä
taida enään unta saada suuren murheen ja sydämen surun tähden, joka
minulla on.
11. Voi kuinka kaikki minun menoni toisin päin kääntynyt on! Niin kauvan
kuin minä olen hallinnut, on minulla ilo ja voitto ollut, ja olen minun
omiltani rakastettu ja suurena pidetty.
12. Mutta nyt olen minä niin sydämestä murheellinen, ja minun mieleeni
