ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
7. Kuin he näkivät, että viholliset hyvin hankitut ja raudoitetut olivat, ja
että heillä olivat jalot sotaaseet ja harjoitettu sotaväki,
8. Sanoi Juudas väellensä: älkäät peljätkö tätä suurta joukkoa, ja älkäät
hämmästykö heidän voimaansa.
9. Muistakaat, kuinka meidän isämme Punaisessa meressä tulivat
pelastetuksi, kuin Pharao suurella sotajoukolla heitä ajoi takaa.
2 Mos.14:*
10. Ja huutakaamme nyt taivaasen, niin Herra myös meitä armahtaa, ja
muistaa liiton, jonka hän meidän isillemme tehnyt on,
11. Ja lyö meidän vihollisemme maahan meidän silmäimme edessä
tänäpänä. Ja kaikki pakanat pitää ymmärtämän, että se on Jumala, joka
auttaa ja pelastaa Israelin.
12. Kuin pakanat näkivät, että Juudas tuli heitä vastaan,
13. Läksivät he myös leiristänsä sotimaan Juudaa vastaan.
14. Mutta Juudas antoi puhaltaa vaskitorviin ja löi vihollisia; ja pakanat
lyötiin pakoon, ja he pakenivat siltä väliltä ja ne jälkimäiset lankesivat
miekan edessä.
15. Sillä Juudas ajoi heitä takaa hamaan Assaremotin ja Edomin ketoon
asti, Asdodiin ja Jamniaan asti, ja heistä laukesi siellä kolmetuhatta
miestä.
16. Mutta kuin Juudas ja hänen sotaväkensä palasi heitä takaa
ajamasta, haastoi hän väkeänsä ja sanoi: ei teidän pidä mitään saalista
ottaman;
17. Sillä meidän pitää vielä kerran sotiman vihollisia vastaan.
18. Gorgias on väkinensä meidän edessämme mäellä; sen tähden
seisokaat nyt niin kuin te asetetut olette vihollista vastaan, ja
puolustakaat teitänne, ja kuin te olette viholliset lyöneet, niin te saatte
pelkäämättä ja ilman vaaraa saaliin ottaa.
19. Kuin Juudas näitä puhui, näkyi yksi joukko.
20. Ja Gorgias näki, että hänen väkensä lyöty oli ja heidän leirinsä
poltettu, sillä hän näki savun, josta hän ymmärsi, mitä tapahtunut oli.
