TOBIAN KIRJA
että hän oli antanut hänen sokiaksi tulla;
14. Vaan pysyi lujana Jumalan pelvossa ja kiitti Jumalaa kaiken
elinaikansa.
15. Ja niin kuin kuninkaat pyhää Jobia nauroivat, niin myös Tobiaa
nauroivat hänen ystävänsä,
Job.4:6. Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun
toivos ja sinun vakuutes?
16. Ja sanoivat: kussa nyt sinun uskallukses on, jonka tähden sinä
almujas jakanut ja niin paljo kuolleita haudannut olet?
17. Ja Tobia nuhteli heitä ja sanoi: älkäät sanoko niin;
18. Sillä me olemme pyhäin lapset, ja odotamme elämää, jonka Jumala
antaa niille, jotka uskossa vahvana ja lujana pysyvät hänen edessänsä.
19. Mutta Hanna, hänen emäntäinsä, teki viriästi työtä käsillänsä, ja
ruokki hänen kehräämisellä.
20. Mutta se tapahtui, että hän nuoren vuohen toi kotia,
21. Ja kuin hänen miehensä Tobia kuuli sen määkyvän, sanoi hän:
katsokaat ettei se varastettu ole, antakaat häntä isännällensä jälleen;
sillä ei meidän sovi syödä varastetusta kalusta, eikä siihen ryhtyä.
I. 5 Mos.22:1. Kuin näet veljes härjän taikka lampaan eksyneen, niin ei
sinun pidä kääntämän itsiäs pois, vaan viemän se kaiketikin jälleen sinun
veljelles.
22. Siitä puheesta vihastui hänen emäntänsä, vastasi ja sanoi: tästä
nähdään, että sinun uskallukses ei ole mitään, ja sinun almus ovat
hukkuneet.
Job.2:9. Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt
vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.
23. Senkaltaisilla ja muilla sanoilla soimasi hän hänelle hänen
viheliäisyyttänsä.
