SALOMON VIISAUS
19 luku.
Jumalan kansan pelastus Egyptistä, ja Egyptiläisten teloitus.
Mutta jumalattomille tuli viha ilman laupiutta loppuun asti; sillä kyllä hän
ennen tiesi, mitä heidän vasta tekemän piti,
2. Että heidän piti käskemän heidän mennä matkaansa, ja johdattaman
heitä visusti, että heidän piti sitä katuman, ja ajaman heitä takaa.
3. Sillä kuin he vielä murehtivat ja valitusitkua pitivät kuolleiden hautain
tykönä, joutuivat he toiseen tyhmään aivoitukseen, että he tahtoivat
heitä ajaa takaa niin kuin karkureita, joita he kuitenkin olivat ajaneet
pois suurella rukouksella.
2 Mos.14:5. Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, että kansa pakeni, tuli
hänen ja hänen palveliainsa sydän käännetyksi kansaa vastaan, ja he
sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, että me päästimme Israelin
palvelemasta meitä?
2 Mos.12:33. Ja Egyptiläiset vaativat kansaa, ja hoputtaen ajoivat heitä
pois maalta; sillä he sanoivat: me kuolemme jokainen.
4. Mutta sen piti niin käymän, että he tulivat hukatuksi senkaltaisella
lopulla, jonka he ansainneet olivat, ja unhottivat, mitä heille oli
tapahtunut, että he saivat täydellisen vitsauksen, joka heille vielä tarjona
oli,
5. Ja sinun kansas piti vaeltaman ihmeellistä matkaa, mutta nämät
uuden kuolemisen tavan löytämän.
6. Sillä kaikki luontokappaleet, joilla oma luonto oli, muuttivat itsensä
sinun käskys perään, jota he palvelivat, että sinun lapses ilman vahinkoa
olisivat vaeltaneet.
7. Pilvi oli siellä ja varjosi leirin: jossa ennen vesi oli, näkyi kuiva maa,
Punaisesta merestä, tuli tie ilman estettä, ja väkevistä aalloista
viheriäinen keto,
2 Mos.13:21. Ja Herra kävi heidän edellänsä päivällä pilven patsaassa,
