JUDITIN KIRJA
ja etsiä armoa kyynelillä.
15. Sillä ei Jumala vihastu niin kuin joku ihminen, ettei hän itsiänsä anna
lepyttää.
Hos.11:9. Etten minä tee hirmuisen vihani jälkeen, enkä palaja Ephraimia
kadottamaan*; sillä minä olen Jumala, ja en ihminen+, ja olen pyhä
teidän keskellänne, ja en tahdo tulla kaupunkiin.
16. Sen tähden pitää meidän nöyryyttämän itsiämme sydämestä ja
nöyryydessä häntä palveleman.
17. Ja meidän pitää itkien häntä rukoileman, että hän suosionsa perästä
tahtois osoitta meille laupiuden: ja niin kuin meidän nyt täytyy murehtia
heidän ylpeytensä tähden, että me tämän surun jälkeen taas
iloitsisimme.
Rom.8:17. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset,
nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin
ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.
18. Ettemme meidän isiäimme syntiä ole seuranneet, joka Jumalansa
hylkäsivät, ja palvelivat vieraita jumalia.
Tuom.2:13. Ja hylkäsivät Herran, ja palvelivat Baalia ja Astarotia.
Tuom.2:14. Niin julmistui Herran viha Israeliin, ja antoi heidät ryövärien
käsiin, jotka heitä ryöstivät, ja myi* heitä vihollistensa käsiin
ympäristölle; ja ei he taitaneet enää seisoa vihollisiansa vastaan,
Tuom.3:6. Ottivat he heidän tyttäriänsä emännäksensä ja antoivat
tyttäriänsä heidän pojillensa, ja palvelivat heidän jumaliansa.
Tuom.3:7. Ja Israelin lapset tekivät pahaa Herran edessä, ja unhottivat
Herran Jumalansa, ja palvelivat Baalia ja metsistöitä.
19. Jonka tähden he vihollisillensa annettiin, lyötiin, vangittiin ja
häväistiin; mutta emme tunne muuta jumalaa, kuin hänen ainoan.
20. Ja tahdomme nöyryydellä toivoa häneltä apua ja lohdutusta; niin
Herra meidän Jumalamme vapahtaa meidän veremme meidän
vihollisiltamme, ja sortaa ja häpiään saattaa kaikki pakanat, jotka meitä
