JOBIN KIRJA
verkkoihinsa.
15. Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää*, ja sanoo: ei minua
yksikään silmä näe+; ja luulee itsensä peitetyksi.
San. l.7:8. Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä
tietä, joka meni hänen huoneesensa.
San. l.7:9. Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
Ps.10:11. Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja
verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
Jes.29:15. Voi niitä, jotka tahtovat olla salatut Herran edessä, ja peittää
aivoituksensa, ja tekonsa pimeydessä pitää, ja sanovat: kukapa meidät
näkee? eli kuka tuntee meitä?
Sir.23:25. Mies, joka aviokäskynsä rikkoo, ja ajattelee itseksensä: kuka
minun näkee?
Sir.23:26. Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät verhottavat minun, niin
ettei kenkään näe minua: ketä minun pitäis karttaman? Korkein ei tottele
minun syntiäni;
16. Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat
itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17. Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niin kuin pimeys; sillä hän
tuntee pimeyden kauhistuksen.
18. Hän on keviä veden päällä*, heidän osansa pitää kirotun oleman
maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
1 Mos.49:4. Hempiä niin kuin vesi, ei sinun pidä ylimmäisen oleman; sillä
sinä astuit isäs vuoteesen: silloin sinä saastutit sen. Hän nousi minun
vuoteelleni.
II. 19. Helvetti ottaa syntiset pois niin kuin pouta, ja niin kuin kuivuus
kuluttaa lumisen veden.
20. Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa,
