Johanneksen ilmestys
5790
17. He uhrasivat riivaajille,
epäjumalille, jumalille, joita he
eivät tunteneet, uusille, äsken
tulleille, joista teidän isänne
eivät tienneet.
18. Kalliota, joka sinut synnytti,
sinä et muistanut; sinä unhotit
Jumalan, joka sinulle elämän
antoi.
19. Herra näki sen ja hylkäsi
heidät, sillä hän vihastui
poikiinsa ja tyttäriinsä.
20. Hän sanoi: 'Minä peitän
heiltä kasvoni, minä katson,
mikä heidän loppunsa on; sillä
he ovat nurja suku, lapsia,
joissa ei ole uskollisuutta.
21. He ovat herättäneet minun
kiivauteni jumalilla, jotka eivät
jumalia ole, ovat vihoittaneet
minut turhilla jumalillansa; niin
minäkin herätän heidän
kiivautensa kansalla, joka ei ole
kansa, vihoitan heidät houkalla
pakanakansalla.
22. Sillä minun vihani tuli on
syttynyt, ja se leimuaa
tuonelan syvyyksiin saakka; se
kuluttaa maan kasvuinensa ja
polttaa vuorten perustukset.
23. Minä kasaan
onnettomuuksia heidän
päällensä, kaikki nuoleni minä
heihin ammun.
24. He nääntyvät nälkään ja
menehtyvät ruttoon,
kulkutautien poltteeseen; minä
lähetän heidän kimppuunsa
petojen hampaat ja tomussa
matelevaisten myrkyn.
25. Ulkona surmaa miekka ja
sisällä kauhu sekä nuorukaisen
että neitosen, sekä imeväisen
että harmaapään.
26 Minä sanoisin: 'Minä
puhallan heidät pois, hävitän
heidän muistonsa ihmisten
seasta',
27. jollen varoisi, että vihollinen
tuottaisi minulle mielipahaa,
että heidän vastustajansa
selittäisivät sen väärin, että he
sanoisivat: 'Meidän kätemme oli
korotettu, eikä Herra ole tästä
kaikesta mitään tehnyt.'
28. Sillä he ovat neuvoton
kansa, eikä heissä ole
ymmärrystä.
29. Jos he viisaita olisivat, niin
he käsittäisivät tämän, he
ymmärtäisivät, mikä heidän
loppunsa on.
30. Kuinka yksi ajaisi tuhatta
takaa, kuinka kaksi ajaisi
