Kirje hebrealaisille
5482
Herralle ja sanoi: Jos sinä
annat ammonilaiset minun
käsiini,
31. niin tulkoon kuka
tulkoonkin minua vastaan taloni
ovesta, kun minä voittajana
palaan ammonilaisten luota,
hän on oleva Herran, ja minä
uhraan hänet polttouhriksi.
32. Sitten Jefta lähti
ammonilaisia vastaan, sotimaan
heitä vastaan, ja Herra antoi
heidät hänen käsiinsä.
33. Ja hän tuotti heille hyvin
suuren tappion, valloittaen
maan Aroerista Minnitiin ja
Aabel-Keramimiin asti,
kaksikymmentä kaupunkia. Niin
täytyi ammonilaisten nöyrtyä
israelilaisten edessä.
34. Kun Jefta sitten tuli
kotiinsa Mispaan, niin katso,
hänen tyttärensä tuli ulos
häntä vastaan vaskirumpua
lyöden ja karkeloiden. Ja hän
oli hänen ainoa lapsensa; paitsi
tätä ei hänellä ollut poikaa
eikä tytärtä.
35. Nähdessään hänet hän
repäisi vaatteensa ja sanoi:
Voi, tyttäreni, nyt sinä
masennat minut maahan, nyt
sinä syökset minut
onnettomuuteen! Sillä minä
avasin suuni Herralle enkä voi
sanaani peruuttaa.
36. Niin hän vastasi hänelle:
Isäni, jos sinä avasit suusi
Herralle, niin tee minulle,
niinkuin suusi on puhunut,
koska Herra on antanut sinun
kostaa vihollisillesi,
ammonilaisille.
37. Sitten hän sanoi isällensä:
Myönnettäköön minulle
kuitenkin tämä: jätä minut
vapauteeni kahdeksi
kuukaudeksi, että minä yhdessä
ystävättärieni kanssa menen
vuorille itkemään neitsyyttäni.
38. Niin hän sanoi: Mene! ja
päästi hänet menemään
kahdeksi kuukaudeksi. Ja hän
meni ystävättärineen ja itki
neitsyyttänsä vuorilla.
39. Mutta kahden kuukauden
kuluttua hän palasi isänsä luo,
ja tämä pani hänessä
täytäntöön lupauksensa, jonka
oli tehnyt. Eikä hän miehestä
tietänyt. Ja tuli tavaksi
Israelissa,
40. että Israelin tyttäret joka
vuosi menivät lauluin
