Paavalin kirje roomalaisille
4798
ja minä vastaan heille. Minä
sanon: Se on minun kansani, ja
se sanoo: Herra, minun
Jumalani.
Room. 9:27 Mutta Esaias
huudahtaa Israelista: Vaikka
Israelin lapset olisivat luvultaan
kuin meren hiekka, niin
pelastuu heistä vain jäännös.
6. Mutta jos valinta on
armosta, niin se ei ole enää
teoista, sillä silloin armo ei
enää olisikaan armo.
5Moos. 9:4-5 Kun Herra, sinun
Jumalasi, työntää heidät sinun
tieltäsi, niin älä ajattele
sydämessäsi näin: 'Minun
vanhurskauteni tähden Herra
on tuonut minut ottamaan
tämän maan omakseni.' Sillä
näiden kansojen
jumalattomuuden tähden Herra
karkoittaa heidät sinun tieltäsi.
5. Et sinä vanhurskautesi ja
oikeamielisyytesi tähden pääse
ottamaan heidän maatansa
omaksesi, vaan näiden
kansojen jumalattomuuden
tähden Herra, sinun Jumalasi,
karkoittaa heidät sinun tieltäsi
ja täyttääksensä, mitä Herra
valalla vannoen on luvannut
sinun isillesi, Aabrahamille,
Iisakille ja Jaakobille.
Room. 4:4-5 Mutta töitä
tekevälle ei lueta palkkaa
armosta, vaan ansiosta,
5. mutta joka ei töitä tee, vaan
uskoo häneen, joka
vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa
vanhurskaudeksi;
Gal. 3:18 Sillä jos perintö tulisi
laista, niin se ei enää
tulisikaan lupauksesta. Mutta
Aabrahamille Jumala on sen
lahjoittanut lupauksen kautta.
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette
pelastetut uskon kautta, ette
itsenne kautta - se on Jumalan
lahja -
7. Miten siis on? Mitä Israel
tavoittelee, sitä se ei ole
saavuttanut, mutta valitut ovat
sen saavuttaneet; muut ovat
paatuneet,
Room. 9:31 mutta Israel, joka
tavoitteli vanhurskauden lakia,
ei ole sitä lakia saavuttanut.
2Kor. 3:14 Mutta heidän
