Apostolien teot
4679
mielellä, sillä ei yksikään teistä
huku, ainoastaan laiva hukkuu.
23. Sillä tänä yönä seisoi
minun tykönäni sen Jumalan
enkeli, jonka oma minä olen ja
jota minä myös palvelen,
24. ja sanoi: 'Älä pelkää,
Paavali, keisarin eteen sinun
pitää menemän; ja katso,
Jumala on lahjoittanut sinulle
kaikki, jotka sinun kanssasi
purjehtivat.'
Ap. t. 23: 11 Mutta seuraavana
yönä Herra seisoi Paavalin
tykönä ja sanoi: "Ole
turvallisella mielellä, sillä
niinkuin sinä olet todistanut
minusta Jerusalemissa, niin
sinun pitää todistaman minusta
myös Roomassa."
25. Olkaa sentähden rohkealla
mielellä, miehet; sillä minulla
on se usko Jumalaan, että niin
käy, kuin minulle on puhuttu.
26. Mutta jollekin saarelle
meidän täytyy viskautua.
Ap. t. 28: 1. Kun olimme
pelastuneet, niin me sitten
saimme tietää, että saaren nimi
oli Melite.
27. Ja kun tuli neljästoista yö
meidän ajelehtiessamme
Adrianmerellä, tuntui
merimiehistä keskiyön aikaan,
että lähestyttiin jotakin maata.
28. Ja luodattuaan he
huomasivat syvyyden olevan
kaksikymmentä syltä, ja vähän
matkaa kuljettuaan he taas
luotasivat ja huomasivat
syvyyden viideksitoista syleksi.
29. Ja kun he pelkäsivät
meidän viskautuvan karille,
laskivat he laivan perästä neljä
ankkuria ja odottivat ikävöiden
päivän tuloa.
30. Mutta merimiehet yrittivät
paeta laivasta ja laskivat
venheen mereen sillä
tekosyyllä, että muka aikoivat
keulapuolesta viedä ulos
ankkureita.
31. Silloin Paavali sanoi
sadanpäämiehelle ja sotilaille:
Jos nuo eivät pysy laivassa,
niin te ette voi pelastua.
32. Silloin sotamiehet
hakkasivat poikki venheen
köydet ja päästivät sen
menemään.
