Aamoksen kirja
3495
heitä vastaan kokoontuvat
kansat, kun minä kytken heidät
kiinni heidän kahteen
rikokseensa.
9. Luku
1. Minä näin Herran seisovan
alttarin ääressä, ja hän sanoi:
Lyö pylväänpäihin, niin että
kynnykset vapisevat, lyö ne
pirstaleiksi kaikkien heidän
päähänsä. Sitten minä tapan
miekalla heistä viimeisetkin. Ei
yksikään heistä pääse pakoon,
ei yksikään heistä pelastu.
Hes. 9:5 Ja niille toisille hän
sanoi minun kuulteni: Kiertäkää
kaupungin läpi hänen jäljessään
ja surmatkaa. Älkää säälikö,
älkää armahtako,
Aam. 2:14 Silloin nopeakaan ei
pääse pakoon, ei väkevällä ole
apua voimastaan, eikä sankari
pelasta henkeänsä;
2. Vaikka he tuonelaan
murtautuisivat, sieltäkin minun
käteni heidät tempaa. Vaikka
he taivaaseen nousisivat,
sieltäkin minä syöksen heidät
alas.
Ps. 139:7 Minne minä voisin
mennä, kussa ei sinun Henkesi
olisi, minne paeta sinun
kasvojesi edestä?
Ob. 1:4 Vaikka tekisit pesäsi
korkealle niinkuin kotka ja
vaikka sen sija olisi tähtien
välissä, minä syöksen sinut
sieltä alas, sanoo Herra.
3. Vaikka he Karmelin laelle
kätkeytyisivät, sieltäkin minä
etsin ja tempaan heidät. Ja
vaikka he meren pohjaan
lymyäisivät minun silmieni
edestä, sielläkin minä käsken
käärmeen heitä pistämään.
Jes. 27:1 Sinä päivänä Herra
kostaa kovalla, suurella ja
väkevällä miekallansa
Leviatanille, kiitävälle
käärmeelle, ja Leviatanille,
kiemurtelevalle käärmeelle, ja
tappaa lohikäärmeen, joka on
meressä.
4. Ja vaikka he vankeuteen
vaeltaisivat vihollistensa edessä,
sielläkin minä käsken miekan
