Psalmit
2195
tuonelan syvyydestä.
Ps. 30:4 Herra, sinä nostit
minun sieluni tuonelasta, sinä
herätit minut henkiin hautaan
vaipuvien joukosta.
Ps. 56:14 Sillä sinä pelastit
minun sieluni kuolemasta,
minun jalkani kompastumasta,
että minä vaeltaisin Jumalan
edessä, eläväin valkeudessa.
Ps. 71:20 Sinä, joka olet
antanut meidän kokea paljon
ahdistusta ja onnettomuutta,
sinä virvoitat meidät jälleen
henkiin, ja maan syvyyksistä
sinä tuot meidät takaisin.
Ps. 116:3. Kuoleman paulat
piirittivät minut, tuonelan
ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja
murheeseen.
Ps. 116:8 Sillä sinä olet
pelastanut minun sieluni
kuolemasta, minun silmäni
kyynelistä, jalkani
kompastumasta.
14. Jumala, julkeat ovat
nousseet minua vastaan,
väkivaltaisten joukko etsii
minun henkeäni; eivät he pidä
sinua silmäinsä edessä.
Ps. 54:5 Sillä muukalaiset
nousevat minua vastaan, ja
väkivaltaiset väijyvät minun
henkeäni, eivät he pidä
Jumalaa silmäinsä edessä.
Sela.
15. Mutta sinä, Herra, olet
laupias ja armahtavainen
Jumala, pitkämielinen, suuri
armossa ja totuudessa.
2Moos. 34:6 Ja Herra kulki
hänen ohitsensa ja huusi:
Herra, Herra on laupias ja
armahtavainen Jumala,
pitkämielinen ja suuri armossa
ja uskollisuudessa,
Neh. 9:17 He eivät tahtoneet
totella eivätkä muistaneet
ihmeellisiä tekoja, jotka sinä
olit heille tehnyt, vaan olivat
niskureita ja valitsivat
uppiniskaisuudessaan johtajan
palatakseen takaisin
orjuuteensa. Mutta sinä olet
anteeksiantava Jumala,
armahtavainen ja laupias,
pitkämielinen ja suuri armossa:
sinä et heitä hyljännyt.
