Nehemian kirja
1773
8. samoin kirje Aasafille,
kuninkaan puiston vartijalle,
että hän antaa minulle hirsiä
temppelilinnan porttien
kattamista varten sekä
kaupungin muuria ja sitä taloa
varten, johon menen asumaan.
Ja kuningas myönsi minulle
sen, koska minun Jumalani
hyvä käsi oli minun päälläni.
9. Kun minä sitten tulin Eufrat-
virran tämänpuoleisen maan
käskynhaltijain luo, annoin
minä heille kuninkaan kirjeet.
Ja kuningas oli lähettänyt
minun kanssani sotapäälliköitä
ja ratsumiehiä.
10. Mutta kun hooronilainen
Sanballat ja ammonilainen
virkamies Tobia sen kuulivat,
pahastuivat he kovin siitä, että
oli tullut joku, joka harrasti
israelilaisten parasta.
11. Ja tultuani Jerusalemiin ja
oltuani siellä kolme päivää
12. minä nousin yöllä, ja
muutamat miehet minun
kanssani, ilmoittamatta
kenellekään, mitä Jumalani oli
pannut minun sydämeeni ja
määrännyt tehtäväksi
Jerusalemille. Eikä minulla ollut
mukanani muuta juhtaakaan
kuin se juhta, jolla minä
ratsastin.
13. Ja minä lähdin yöllä
Laaksoportista
Lohikäärmelähteelle päin ja
Lantaportille ja tarkastelin
Jerusalemin maahanrevittyjä
muureja ja sen tulella
poltettuja portteja.
14. Ja minä kuljin eteenpäin
Lähdeportille ja
Kuninkaanlammikolle; mutta
siellä ei ollut juhdalla, jonka
selässä minä istuin, tilaa
päästä eteenpäin.
15. Silloin minä menin yöllä
laaksoa myöten ylöspäin ja
tarkastin muuria. Sitten minä
palasin taas Laaksoportin
kautta ja tulin takaisin.
16. Mutta esimiehet eivät
tietäneet, mihin minä olin
mennyt ja mitä tein, sillä minä
en ollut vielä ilmaissut mitään
kenellekään, en juutalaisille, en
papeille, ylimyksille, esimiehille
enkä muille, joiden oli oltava
mukana siinä työssä.
17. Mutta nyt minä sanoin
heille: Te näette, missä
kurjuudessa me olemme, kun
