Ensimmäinen Samuelin kirja
1055
veljensä Eliab kuuli hänen
puhuvan miesten kanssa,
vihastui Eliab Daavidiin ja
sanoi: Miksi sinä olet tullut
tänne, ja kenelle olet jättänyt
sen pienen lammaslauman
siellä erämaassa? Minä tunnen
sinun julkeutesi ja pahan sisusi;
sinä olet tullut tänne
katsomaan sotaa.
1. Sam. 16:6 Kun he sitten
tulivat ja hän näki Eliabin,
ajatteli hän: Varmaan on nyt
tässä Herran edessä hänen
voideltunsa.
29. Daavid vastasi: Mitä minä
sitten olen tehnyt? Saaneehan
tuon verran kysyä.
30. Ja hän kääntyi hänen
luotansa toisen puoleen ja
kysyi niinkuin ennenkin; ja väki
vastasi hänelle samoin kuin
äsken.
31. Mutta tuli tunnetuksi, mitä
Daavid oli puhunut; ja se
kerrottiin Saulille, ja tämä
noudatti hänet luoksensa.
32. Ja Daavid sanoi Saulille:
Älköön kenenkään mieli
masentuko hänen tähtensä.
Palvelijasi käy taistelemaan
tuota filistealaista vastaan.
33. Saul sanoi Daavidille: Et
sinä voi mennä tuota
filistealaista vastaan etkä
taistella hänen kanssaan, sillä
sinä olet nuorukainen, mutta
hän on sotilas nuoruudestansa
saakka.
34. Mutta Daavid sanoi Saulille:
Palvelijasi on ollut kaitsemassa
isänsä lampaita. Jos leijona tai
karhu tuli ja vei lampaan
laumasta,
35. niin minä hyökkäsin sen
jälkeen, löin sen maahan ja
tempasin saaliin sen suusta; ja
jos se karkasi minua vastaan,
niin minä tartuin sen partaan,
löin sen maahan ja tapoin sen.
36. Kun palvelijasi on lyönyt
maahan sekä leijonan että
karhun, niin tuolle
ympärileikkaamattomalle
filistealaiselle käy niinkuin niille;
sillä hän on häväissyt elävän
Jumalan taistelurivejä.
37. Ja Daavid sanoi: Herra,
joka on pelastanut minut
leijonan ja karhun kynsistä,
pelastaa minut myös tämän
filistealaisen käsistä. Silloin
