921
Psalmit
edes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä kor-
keudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa van-
kien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, jotta Siionissa
julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, kun
kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Her-
raa. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt mi-
nun päiväni. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken
ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. Muinoin sinä perustit
maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä py-
syt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaat-
teet muutetaan, ja ne muuttuvat. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä
sinun vuotesi lopu. Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja
heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unho-
ta, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun
syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa
sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuo-
ruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii
oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi
tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on
Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä
vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kos-
ta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas
on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka
häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän
siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin
Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista
tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät
ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun
tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijan-
sa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta ian-
kaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa
