677
Ensimmäinen aikakirja
vat auttamaan Hadareseria, Sooban kuningasta, voitti Daavid kaksi-
kymmentäkaksi tuhatta aramilaista. Ja Daavid asetti maaherroja
Damaskon Aramiin; ja aramilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi pal-
velijoiksi. Näin Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä
meni. Ja Daavid otti ne kultavarustukset, jotka Hadareserin palveli-
joilla oli yllään, ja vei ne Jerusalemiin. Mutta Hadareserin kaupun-
geista, Tibhatista ja Kuunista, Daavid otti sangen paljon vaskea. Sii-
tä Salomo teetti vaskimeren, pylväät ja vaskikalut. Kun Toou, Ha-
matin kuningas, kuuli, että Daavid oli voittanut Hadareserin, Sooban
kuninkaan, koko sotajoukon, lähetti hän poikansa Hadoramin ku-
ningas Daavidin luo tervehtimään häntä ja onnittelemaan häntä sii-
tä, että hän oli taistellut Hadareserin kanssa ja voittanut hänet;
Hadareser oli näet ollut Tooun vastustaja. Ja hänellä oli mukanaan
kaikkinaisia kulta-, hopea- ja vaskikaluja. Nekin kuningas Daavid py-
hitti Herralle samoin kuin hopean ja kullan, minkä hän oli ottanut
kaikilta kansoilta: Edomilta, Mooabilta, ammonilaisilta, filistealaisilta
ja Amalekilta. Ja kun Abisai, Serujan poika, oli Suolalaaksossa voit-
tanut edomilaiset, kahdeksantoista tuhatta miestä, asetti hän maa-
herroja Edomiin, ja kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi.
Näin Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni. Ja
Daavid hallitsi koko Israelia ja teki kaikelle kansallensa sitä, mikä
oikeus ja vanhurskaus on. Jooab, Serujan poika, oli sotajoukon yli-
päällikkönä, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. Saadok, Ahi-
tubin poika, ja Abimelek, Ebjatarin poika, olivat pappeina, ja Savsa
oli kirjurina. Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien pääl-
likkönä; mutta Daavidin pojat olivat ensimmäiset kuninkaan rinnalla.
Sen jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poi-
kansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. Niin Daavid sanoi: Minä
osoitan laupeutta Haanunille, Naahaan pojalle, sillä hänen isänsä
osoitti laupeutta minulle. Ja Daavid lähetti sanansaattajat lohdut-
tamaan häntä hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin pal-
velijat tulivat ammonilaisten maahan Haanunin luo lohduttamaan
häntä, sanoivat ammonilaisten päämiehet Haanunille: Luuletko sinä,
että Daavid tahtoo kunnioittaa sinun isääsi, kun hän lähettää loh-
