238
Neljäs Mooseksen kirja
Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. Ja
kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko
kansa sanoi heille: Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tä-
hän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra
meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimom-
me ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi pa-
rempi palata Egyptiin? Ja he puhuivat toinen toiselleen: Valitkaam-
me johtaja ja palatkaamme Egyptiin. Silloin Mooses ja Aaron lanke-
sivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen. Mutta
Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet
mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kai-
kelle israelilaisten seurakunnalle näin: Maa, jota kävimme vakoile-
massa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin
hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuo-
taa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä
peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi.
Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme
on Herra. Älkää te heitä peljätkö. Silloin koko seurakunta vaati hei-
tä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille
ilmestysmajassa. Ja Herra sanoi Moosekselle: Kuinka kauan tämä
kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista
tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuho-
an sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen
suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on. Mutta Mooses sa-
noi Herralle: Ovathan egyptiläiset kuulleet, että sinä voimallasi olet
vienyt tämän kansan heidän keskeltänsä. Ja he ovat puhuneet siitä
sen maan asukkaille; hekin siis ovat kuulleet, että sinä, Herra, olet
tämän kansan keskellä, sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmäs-
tä silmään, ja että sinun pilvesi pysyy heidän päällänsä ja että sinä
kuljet heidän edellänsä pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa
öin. Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden mie-
hen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sano-
vat näin: 'Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maa-
han, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän hei-
