1901
Jesus Siirakin kirja
dettäkö Jaakobin perintöosasta. Kaikki tällainen olkoon hurskaista
kaukana, älköötkä he kietoko itseänsä synteihin. Älä totuta suutasi
törkeään raakuuteen, sillä siitä tulee synnillinen puhe. Muista isääsi
ja äitiäsi, kun istut korkea-arvoisten parissa, ettet unhottaisi heitä
näiden edessä ja käyttäytymiselläsi näyttäisi, että olet tyhmä; muu-
toin sinä joudut toivomaan, ettet olisi syntynyt, ja kiroamaan syn-
tymäpäiväsi. Ihminen, joka totuttaa itsensä pilkallisiin sanoihin, jää
kasvatusta vaille kaikiksi elinpäivikseen. Kaksi ihmislajia tekee paljon
syntiä, ja kolmas tuottaa päällensä vihan. Himosta hehkuva sielu
on kuin palava tuli: se ei sammu, ennenkuin on niellyt itsensä. Ih-
minen, joka tekee huorin omassa ruumiissaan ei herkeä, ennenkuin
tuli on palanut loppuun. Haureelliselle ihmiselle on kaikki leipä ma-
keata; ei hän lakkaa, ennekuin kuolee. Ihminen, joka jättää oman
aviovuoteensa, sanoo mielessään: "Kuka minut näkee? Pimeys on
minun ympärilläni, ja seinät suojaavat minut, eikö kukaan minua
näe; mitä minä pelkäisin? Korkein ei minun syntejäni muista." Ih-
missilmiä hän pelkää eikä tiedä, että Herran silmät ovat kymmen-
tuhansin verroin kirkkaammat aurinkoa, katselevat ihmisten kaikkia
teitä ja näkevät salaisetkin loukot. Kaiken hän tuntee jo ennen kuin
se on luotu; samoin sen jälkeen, kun se on loppuun saatettu. Sel-
lainen mies saa rangaistuksensa kaupungin kaduilla, ja hänet ote-
taan kiinni, missä hän ei aavistakaan. Samoin käy naidun naisen,
joka on hyljännyt miehensä ja hankkinut perillisen vieraasta miehes-
tä. Sillä hän on ensiksikin ollut tottelematon Korkeimman laille ja
toiseksi rikkonut miestänsä vastaan ja kolmanneksi huoruudella rik-
konut avion sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä. Hänet vie-
dään seurakunnan eteen, ja rangaistus on tuleva hänen lapsillensa:
eivät hänen lapsensa juurru, eivätkä hänen oksansa hedelmää an-
na. Muistonsa hän jättää jälkeensä kiroussanaksi, eikä hänen hä-
peätänsä pyyhitä pois. Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään, että ei
ole mitään parempaa kuin Herran pelko eikä mitään makeampaa
kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.
Viisaus ylistää itseänsä ja kerskaa kansansa keskellä. Korkeimman
seurakunnassa se avaa suunsa ja kerskaa hänen sotaväkensä
