1215
Hesekiel
tiin vuorilinnoihin, ettei sen ääni enää kuuluisi Israelin vuorille. Si-
nun äitisi oli sinulle kuin verevä viinipuu, veden ääreen istutettu. Se
tuli runsaasta vedestä hedelmöitseväksi ja tuuhealehväiseksi. Siihen
tuli ylväitä oksia hallitsijain valtikoiksi, ja sen runko kohosi korkealle
tiheän lehvistön keskellä ja näkyi kauas korkeana ja runsas-
oksaisena. Mutta se temmattiin vihaisesti irti, viskattiin maahan, ja
itätuuli kuivasi sen hedelmät, ne revittiin hajalleen, ja sen ylväät
oksat kuivuivat, ne kulutti tuli. Nyt se on istutettuna erämaahan,
kuivaan ja janoiseen maahan. Ja sen valtaoksasta on lähtenyt tuli,
se on kuluttanut sen hedelmät, ja ylvästä oksaa hallitusvaltikaksi ei
siinä enää ole. Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut.
Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenen-
tenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neu-
voa Herralta, ja he istuivat minun eteeni. Niin minulle tuli tämä
Herran sana: Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille:
Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta neuvoa kysymään?
Niin totta kuin minä elän, en anna minä teidän kysyä minulta neu-
voa, sanoo Herra, Herra. Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmis-
lapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset ja sano heil-
le: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä Israelin valit-
sin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, mi-
nä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen
lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne.' Sinä
päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidät pois
Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka
vuotaa maitoa ja mettä - se on kaunistus kaikkien maitten joukos-
sa. - Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne ilje-
tykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olen
Herra, teidän Jumalanne.' Mutta he niskoittelivat minua vastaan ei-
vätkä tahtoneet minua kuulla; eivät heittäneet pois itsekukin silmi-
ensä iljetyksiä eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia. Niin minä ajat-
telin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani täytän-
töön heissä keskellä Egyptin maata. Mutta minä tein, minkä tein,
oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä,
