1134
Jeremian kirja
nan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on
nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan välitä.' Näin sanoo Herra:
Katso, minä käännän Jaakobin majojen kohtalon, minä armahdan
hänen asuntojansa; kaupunki rakennetaan kukkulallensa, ja linna on
oleva oikealla paikallansa. Ja niistä on kaikuva ylistyslaulu ja iloit-
sevaisten ääni. Minä enennän heidät, eivätkä he vähene; minä saa-
tan heidät kunniaan, eivätkä he halvoiksi jää. Silloin hänen poikan-
sa ovat niinkuin muinoin, ja hänen seurakuntansa pysyy vahvana
minun edessäni; minä rankaisen kaikki hänen sortajansa. Ja hänen
valtiaansa nousee hänestä itsestänsä, hänen hallitsijansa lähtee
hänen keskeltänsä; ja minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän
saattaa minua lähestyä. Sillä kuka panee henkensä alttiiksi minua
lähestyäkseen? sanoo Herra. Ja niin te olette minun kansani, ja
minä olen teidän Jumalanne. Katso, Herran myrsky, kiivastus, puh-
keaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä. Eikä Herran
vihan hehku asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sy-
dämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään.
Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien
Jumala, ja he ovat minun kansani. Näin sanoo Herra: Kansa, mie-
kalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan
sen, Israelin, rauhaan. Kaukaa ilmestyy minulle Herra: Iankaikkisella
rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetä-
nyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tu-
let rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsi-
rummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon. Sinä istutat jälleen
viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata
hedelmätkin. Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin
vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalam-
me, tykö.' Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista,
kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa,
kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.' Kat-
so, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan pe-
rimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja
synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. Itkien he tule-
