1056
Jesajan kirja
sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He
ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä
peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle il-
moittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin
minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne. Juma-
lankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rak-
kaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mi-
tään, ja niin he joutuvat häpeään. Kuka hyvänsä muovatkoon juma-
lan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. Katso, kaikki sen seuraa-
jat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot
kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt! Rautaseppä
ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa
vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja
voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. Puu-
seppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimil-
la, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden
mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän
ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi
metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen
suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläk-
seen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan
ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen
eteen. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö
lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee it-
seänsä ja sanoo: Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean. Ja
lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa
maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: Pelasta minut, sillä
sinä olet minun Jumalani. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sil-
lä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sy-
dämensä, niin etteivät he käsitä. Ei tule heidän mieleensä, ei ole
heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: Osan siitä olen polt-
tanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja
syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puu-
pölkyn eteen! Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän
