ENSIMMäINEN KUNINGASTEN KIRJA
20 luku
Ahab voittaa kahdesti Benhadadin.
1 Ja Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa. Hänellä oli mukanaan kolmekymmentä kaksi kuningasta sekä hevosia ja sotavaunuja. Ja hän meni ja piiritti Samariaa ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.
2 Ja hän lähetti sanansaattajat kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo
3 ja käski sanoa hänelle: Näin sanoo Benhadad: 'Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, ja sinun kauneimmat vaimosi ja lapsesi ovat myöskin minun'.
4 Israelin kuningas vastasi ja sanoi: Niinkuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, minä olen sinun, minä ja kaikki, mitä minulla on.
5 Mutta sanansaattajat tulivat takaisin ja sanoivat: Näin sanoo Benhadad: 'Minä olen lähettänyt sinulle tämän sanan: Anna minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi.
6 Totisesti minä lähetän huomenna tähän aikaan palvelijani sinun luoksesi tutkimaan sinun taloasi ja sinun palvelijaisi taloja; ja kaiken, mikä on sinun silmiesi ihastus, he ottavat haltuunsa ja vievät.'
7 Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta; sillä kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeatani ja kultaani, en minä niitä häneltä kieltänyt.
8 Kaikki vanhimmat ja kaikki kansa sanoivat hänelle: Älä kuule häntä äläkä suostu.
9 Niin hän sanoi Benhadadin sanansaattajille: Sanokaa herralleni, kuninkaalle: 'Kaiken, mitä sinä ensi kerralla käskit palvelijasi tehdä, minä teen; mutta tätä minä en voi tehdä'. Ja sanansaattajat menivät ja veivät tämän vastauksen hänelle.
10 Niin Benhadad lähetti hänelle sanan: Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa.
11 Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: Sanokaa hänelle: 'Älköön se, joka vyöttäytyy miekkaan, kerskatko niinkuin se, joka sen riisuu'.
12 Kun hän, juodessaan kuninkaitten kanssa lehtimajoissa, kuuli tämän vastauksen, sanoi hän palvelijoilleen: Piiritys käyntiin! Ja he panivat piirityksen käyntiin kaupunkia vastaan.
13 Ja katso, eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen ja sanoi: Näin sanoo Herra: Näetkö kaiken tuon suuren lauman? Katso, minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, että sinä tulisit tietämään, että minä olen Herra.
14 Ahab kysyi: Kenen avulla? Hän vastasi: Näin sanoo Herra: Maaherrain palvelijoitten avulla. Ahab kysyi vielä: Kuka aloittaa taistelun? Hän vastasi: Sinä.
15 Niin hän katsasti herrain palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki israelilaiset, joita oli seitsemäntuhatta.
16 Ja he tekivät hyökkäyksen puolenpäivän aikana, kun Benhadad oli juovuksissa ja joi lehtimajoissa, hän ja ne kolmekymmentä kaksi kuningasta, jotka olivat tulleet hänen avuksensa.
17 Maaherrain palvelijat hyökkäsivät ensimmäisinä. Silloin Benhadad lähetti tiedustelemaan, ja hänelle ilmoitettiin: Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta.
18 Hän sanoi: Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauha mielessä, niin ottakaa heidät kiinni elävinä; ja jos he ovat lähteneet taistellakseen, ottakaa heidät silloinkin kiinni elävinä.
19 Mutta kun maaherrain palvelijat ja sotajoukko, joka seurasi heitä, olivat hyökänneet kaupungista,
20 surmasivat he miehen kukin. Niin aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Mutta Benhadad, Aramin kuningas, pääsi muutamien ratsumiesten kanssa pakoon hevosen selässä.
21 Mutta Israelin kuningas lähti liikkeelle ja valtasi hevoset ja sotavaunut; ja niin hän tuotti aramilaisille suuren tappion.
22 Ja profeetta astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: Vahvista itsesi, ymmärrä ja katso, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden vaihteessa hyökkää Aramin kuningas sinun kimppuusi.
23 Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat tälle: Heidän jumalansa on vuorijumala; sentähden he saivat meistä voiton. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, silloin me varmasti saamme heistä voiton.
24 Ja tee näin: Pane pois kuninkaat, kukin paikaltaan, ja aseta käskynhaltijat heidän sijaansa.
25 Hanki sitten itsellesi sotajoukko, yhtä suuri kuin menettämäsi oli, yhtä monta hevosta ja yhtä monet sotavaunut; ja taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin me varmasti saamme heistä voiton. Niin hän kuuli heitä ja teki niin.
26 Vuoden vaihteessa Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan.
27 Ja israelilaiset katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät heitä vastaan. Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä niinkuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät maan.
28 Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: Näin sanoo Herra: Sentähden, että aramilaiset ovat sanoneet: 'Herra on vuorijumala eikä laaksojumala', annan minä koko tämän suuren lauman sinun käsiisi, tullaksenne tietämään, että minä olen Herra.
29 Ja he olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivää. Seitsemäntenä päivänä sukeutui taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.
30 Jäljellejääneet pakenivat Afekiin, kaupunkiin. Ja muuri kaatui kahdenkymmenen seitsemän tuhannen jäljellejääneen miehen päälle. Mutta Benhadad pakeni, tuli kaupunkiin ja juoksi huoneesta huoneeseen.
31 Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: Katso, me olemme kuulleet, että Israelin heimon kuninkaat ovat laupiaita kuninkaita. Pankaamme säkit lanteillemme ja nuorat päämme ympärille ja antautukaamme Israelin kuninkaalle; ehkä hän jättää sinut henkiin.
32 Ja he käärivät säkit lanteilleen ja panivat nuorat päänsä ympärille ja tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: Palvelijasi Benhadad sanoo: 'Salli minun elää.' Hän sanoi: Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni.
33 Niin miehet katsoivat sen hyväksi enteeksi, tarttuivat kiiruusti hänen sanaansa ja sanoivat: Benhadad on sinun veljesi. Hän sanoi: Menkää ja noutakaa hänet. Silloin Benhadad antautui hänelle, ja hän antoi hänen nousta vaunuihinsa.
34 Ja Benhadad sanoi hänelle: Kaupungit, jotka minun isäni otti sinun isältäsi, minä annan takaisin. Laita itsellesi katumyymälöitä Damaskoon, niinkuin minun isäni laittoi Samariaan. Ahab vastasi: Minä päästän sinut menemään sillä välipuheella. Ja hän teki liiton hänen kanssaan ja päästi hänet menemään.
35 Silloin eräs profeetanoppilaista sanoi Herran käskystä toverilleen: Lyö minua. Mutta mies ei tahtonut lyödä häntä.
36 Niin hän sanoi tälle: Koska et kuullut Herran ääntä, niin katso, leijona surmaa sinut, kun lähdet minun luotani. Ja kun hän lähti hänen luotansa, kohtasi leijona hänet ja surmasi hänet.
37 Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: Lyö minua. Ja mies löi hänet haavoille.
38 Niin profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen.
39 Kun kuningas kulki ohitse, huusi hän kuninkaalle ja sanoi: Palvelijasi oli lähtenyt keskelle taistelua; ja katso, sieltä tuli mies ja toi toisen miehen minun luokseni ja sanoi: 'Vartioitse tätä miestä. Jos hän katoaa, menee sinun henkesi hänen hengestään, tahi sinä maksat talentin hopeata.'
40 Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten ei miestä enää ollut. Israelin kuningas sanoi hänelle: Tuomiosi on siis se; sinä olet itse julistanut sen.
41 Silloin hän nopeasti poisti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet, että hän oli profeettoja.
42 Ja tämä sanoi hänelle: Näin sanoo Herra: Koska sinä päästit käsistäsi menemään minulle tuhon omaksi vihityn miehen, menee sinun henkesi hänen hengestänsä ja sinun kansasi hänen kansastaan.
43 Niin Israelin kuningas meni kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena ja tuli Samariaan.