2 luku

Jeesus Kristus on syntisten puolustaja ja sovittaja 1, 2 Joka sanoo tuntevansa Jeesuksen, sen tulee noudattaa hänen käskyjään, varsinkin rakkauden käskyä 3 – 11 Apostoli varoittaa maailman rakkaudesta 12 – 17 ja antikristuksista 18 – 25 sekä kehoittaa pysymään Kristuksessa 26 – 29.

1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

1 Lapsukaiseni, tätä kirjoitan teille jottette syntiä tekisi. Mutta jos joku syntiä tekisi, meillä on puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

1. Minun lapsukaiseni! näitä minä teille kirjoitan, ettette syntiä tekisi. Ja jos joku syntiä tekee, niin meillä on edesvastaaja Isän tykönä, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,

1. MInun lapsucaiseni näitä minä teille kirjoitan ettet te syndiä tekis. Ja jos jocu syndiä teke nijn meillä on edeswastaja Isän tykönä Jesus Christus joca wanhurscas on

1. MInun Lapsiseni/ neme mine kirioitan teille/ senpäle ettei te syndie tekisi. Ja ios iocu syndie tekis/ nin ombi meille yxi Edestwastaia Isen tykene/ IesuS CHRISTUS/ ioca wanhurskas ombi/ (Minun lapsiseni/ nämä minä kirjoitan teille/ sen päälle, ettei te syntiä tekisi. Ja jos joku syntiä tekin/ niin ompi meille yksi edeswastaaja Isän tykönä/ Jesus Kristus/ joka wanhurskas ompi/)

2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

2 Hän on syntiemme hyvitys, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

2. Ja hän on sovinto meidän synteimme edestä, ei ainoastaan meidän, vaan myös kaiken maailman edestä.

2. Ja hän on sowindo meidän syndeimme edestä : ei ainoastans meidän waan caiken mailman edestä.

2. Ja se sama ombi se Souindo meiden syndien edheste. Mutta ei waiuon meiden/ waan mös caiken Mailman edheste. (Ja se sama ompi sowinto meidän syntien edestä. Muuta ei waiwoin meidän/ waan myös kaiken maailman edestä.)

3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.

3 Siitä tiedämme Hänet tuntevamme, jos pidämme Hänen käskynsä.

3. Ja siitä me ymmärrämme, että me hänen tunnemme, jos me hänen käskynsä pidämme.

3. Ja sijtä me ymmärrämme että me hänen tunnemme jos me hänen käskyns pidämme.

3. Ja sijte me merkitze'me ette me henen tunnema/ ios me henen keskynse pidhemme. (Ja siitä me merkitsemme, että me hänet tunnemme/ jos me hänen käskynsä pidämme.)

4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.

4 Joka sanoo: "Tunnen Hänet" eikä pidä Hänen käskyjään, on valehtelija eikä totuus ole Hänessä.

4. Joka sanoo: minä tunnen hänen, ja ei pidä hänen käskyjänsä, hän on valehtelia, ja ei hänessä ole totuus.

4. Joca sano : minä tunnen hänen ja ei pidä hänen käskyjäns hän on walehtelia ja ei hänes ole totuus.

4. Joca sanopi/ Mine tu'nen hene'/ ia ei pide hene' keskyiens se on walectelia/ Ja henese ei ole Totuus. (Joka sanoopi/ Minä tunnen hänen/ ja ei pidä hänen käskyjänsä, se on walehtelija/ ja hänessä ei ole totuus.)

5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.

5 Mutta joka pitää Hänen sanansa, Hänessä Jumalan rakkaus on totisesti tullut täydelliseksi. Siitä tiedämme Hänessä olevamme,

5. Mutta joka hänen sanansa pitää, totisesti on Jumalan rakkaus hänessä täydellinen. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.

5. Mutta joca hänen sanans pitä totisest on Jumalan rackaus hänes täydellinen : Sijtä me tiedämme että me hänesä olemme.

5. Mutta ioca hene' Sanansa pitepi/ Totisesta o'bi henese Jumala' Rackaus teudheline'/ Sijte me tiedeme ette me henese olema. (Mutta joka hänen Sanansa pitääpi/ Totisesti ompi hänessä Jumalan rakkaus täydellinen/ Siitä me tiedämme että me hänessä olemme.)

6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.

6 joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin Hän vaelsi.

6. Joka sanoo itsensä hänessä pysyvän, hänen pitää niin vaeltaman kuin hänkin vaelsi.

6. Joca sano idzens hänes olewans hänen pitä nijn waeldaman cuin hängin waelsi.

6. Joca sanopi itzens oleuan henese/ henen pite mös nin waeldaman quin hen waelsi. (Joka sanoopi itsensä olewan hänessä/ hänen pitää myös niin waeltaman kuin hän waelsi.)

7 Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette (alusta) kuulleet.

7 Veljet, en kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä alusta on ollut. Tämä vanha käsky on se sana, jonka olette (alusta) kuulleet.

7. Rakkaat veljet, en minä uutta käskyä teille kirjoita, vaan vanhan käskyn, joka teillä alusta oli. Vanha käsky on se sana, jonka te alusta kuulitte.

7. Rackat weljeni en minä vtta käskyä teille kirjoita waan wanhan käskyn joca teillä algusta oli.

7. Rackat Welieni/ em mine wtta Keskye kirioita teille/ waan sen wanhan Keskyn ioca teille alghusta oli. (Rakkaat weljeni/ en minä uutta käskyä kirjoita teille/ waan sen wanhan käskyn, joka teille alusta oli.)

8 Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa.

8 Toisekseen kirjoitan teille uuden käskyn, sen joka on totta Hänessä ja teissä, sillä pimeä katoaa ja tosi valo jo loistaa.

8. Minä kirjoitan teille taas uuden käskyn, se mikä hänessä totinen on, ja teissä myös; sillä pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus nyt paistaa.

8. Wanha käsky on se sana jonga te algusta cuulitte minä kirjoitan teille taas vden käskyn se cuin hänes totinen on ja teisä myös : Sillä pimeys on poismennyt ja totinen walkeus paista.

8. Se wanha Kesky ombi se Sana/ ionga alghusta cwlitta. Taas wdhen Keskyn mine teille kirioitan/ se quin henese totinen ombi/ ia mös teise. Sille ette se pimeys on poismennyt/ Ja se totinen walkeus nyt paista. (Se wanha käsky ompi se Sana/ jonka alusta kuulitte. Taas uuden käskyn minä teille kirjoitan/ se kuin hänessä totinen ompi/ ja myös teissä. Sillä että se pimeys on pois mennyt/ ja se totinen walkeus nyt paistaa.)

9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.

9 Joka sanoo valossa olevansa, mutta vihaa veljeään, on yhä vielä pimeässä.

9. Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeänsä, hän on vielä pimeydessä.

9. Joca sano walkeudes olewans ja wiha weljens hän on wielä pimeydes.

9. Joca sanopi walkeudhesa oleuans/ Ja wihapi hene' weliens/ hen ombi wiele pimeydhesa. (Joka sanoopi walkeudessa olewansa/ ja wihaapi hänen weljiänsä/ hän ompi wielä pimeydessä.)

10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.

10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole pahennusta.

10. Joka veljeänsä rakastaa, se pysyy valkeudessa ja ei hänessä ole pahennusta.

10. Joca weljens racasta se pysy walkeudes ja ei hänesä ole pahennusta.

10. Joca henen weliense racastapi/ se pysy walkiudhesa/ ia henese ei ole pahannusta. (Joka hänen weljiänsä rakastaapi/ se pysyy walkeudessa/ ja hänessä ei ole pahennusta.)

11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

11 Mutta joka vihaa veljeään, on pimeässä ja vaeltaa pimeässä eikä tiedä, mihin menee, sillä pimeä on sokaissut hänen silmänsä.

11. Mutta joka veljeänsä vihaa, hän on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, kuhunka hän menee; sillä pimeydet ovat hänen silmänsä soaisseet.

11. Mutta joca weljens wiha hän on pimeydes ja waelda pimeydes eikä tiedä cuhunga hän mene : sillä pimeydet owat hänen silmäns sogaisnet.

11. Mutta ioca henen weliens wihapi/ se ombi pimeydese/ ia waeldapi pimeydhese/ ia ei tiedhe cunga hen menepi/ Sille ette pimeydhet ouat henen Silmens soghaisnuet. (Mutta joka hänen weljiänsä wihaapi/ se ompi pimeydessä/ ja waeltaapi pimeydessä/ ja ei tiedä kuhunka hän meneepi/ Sillä että pimeydet owat hänen silmänsä sokaistuneet.)

12 Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.

12 Kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut Hänen nimensä vuoksi.

12. Rakkaat poikaseni, minä kirjoitan teille, että teille synnit anteeksi annetaan hänen nimensä tähden.

12. Rackat poicaiseni minä kirjoitan teille että teille synnit andexi annetan hänen Nimens tähden.

12. Rackat Poicaiseni/ Mine kirioitan teille/ ette teille synnit andexiannetan henen Nimens tedhen. (Rakkaat poikaseni/ Minä kirjoitan teille/ että teille synnit anteeksiannetan hänen nimensä tähden.)

13 Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän.

13 Kirjoitan teille, isät, sillä olette oppineet tuntemaan Hänet joka alusta on ollut. Kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä olette voittaneet pahan*. Kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä olette oppineet tuntemaan Isän.

13. Minä kirjoitan teille, isät; sillä te tunsitte hänen, joka alusta on. Minä kirjoitan teille nuorukaiset, sillä te voititte pahan. Minä kirjoitan teille, lapsukaiseni; sillä te tunsitte Isän.

13. Minä kirjoitan teille Isät : sillä te tunsitte hänen joca algusta on. Minä kirjoitan teille nuorucaiset : sillä te woititte pahan. Minä kirjoitan teille lapsucaiseni : sillä te tunsitte Isän.

13. Mine kirioitan teille Iset/ sille te tunsitta henen ioca alghusta on. Mine kirioitan noricasille/ Sille te woititte sen pahan. Mine kirioitan teille Lapsucaiseni/ Sille te tunsitta Isen. (Minä kirjoitan teille isät/ sillä te tunsitte hänen joka alusta on. Minä kirjoitan nuorukaisille/ Sillä te woititte sen pahan. Minä kirjoitan teille lapsukaiseni/ Sillä te tunsitte Isän.)

14 Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.

14 Olen kirjoittanut teille, isät, sillä olette oppineet tuntemaan Hänet, joka alusta on ollut. Olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä olette voimakkaat ja Jumalan sana pysyy teissä, ja olette voittaneet pahan*.

14. Minä kirjoitin teille, isät; sillä te tunsitte sen, joka alusta on. Minä kirjoitin teille, nuorukaiset; sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette pahan voittaneet.

14. Minä kirjoitin teille Isät : sillä te tunsitte sen joca algusta on. Minä kirjoitin teille nuorucaiset : sillä te oletta wäkewät ja Jumalan sana pysy teisä ja te oletta pahan woittanet.

14. Mine kirioitin teille Iset/ Sille te tunsitta sen ioca alghusta on. Mine kirioitin teille Noricaisille/ Sille ette te wäkeuet oleta/ ia Jumalan Sana pysypi teise/ Ja oletta sen Pahan ylitzeuoittanuet. (Minä kirjoitin teille isät/ Sillä te tunsitte sen joka alusta on. Minä kirjoitan teille nuorukaisille/ sillä että te wäkewät oletta/ ja Jumalan Sana pysyypi teissä/ ja olette sen pahan ylitse woittaneet.)

15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.

15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, ei Isän rakkaus ole hänessä.

15. Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus.

15. Älkät mailma racastaco eli mitän cuin mailmas on. Jos jocu mailma racasta ei hänes ole Isän rackaus.

15. Elkette Mailma racastaco/ eike miten quin Mailmas on. Jos iocu Mailma racasta/ henese ei ole Isen Rackaus. (Älkäätte maailmaa rakastako/ eikä mitään kuin maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa/ hänessä ei ole Isän rakkaus.)

16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

16 Sillä mikään, mikä on maailmassa, lihan himo ja silmäin pyyntö ja elämän korska, ei ole Isästä lähtöisin, vaan on maailmasta peräisin,

16. Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.

16. Sillä caicki cuin mailmas owat ( lihan himo silmäin pyyndö ja elämän coreus ) ei ne ole Isäst waan mailmast.

16. Sille ette caiki quin Mailmas o'bi (nimittein Liha' himo/ ia Silmein himo/ ia Elemen coreus) ei ne ole Iseste/ waan Mailmasta. (Sill että kaikki kuin maailmassa ompi (nimittäin lihan himo/ ja silmäin himo/ ja elämän koreus) ei ne ole Isästä/ waan maailmasta.)

17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

17 Ja maailma katoaa ja sen himo, Mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

17. Ja maailma katoo ja hänen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.

17. Ja mailma cato himoinens mutta joca teke Jumalan tahdon se pysy ijancaickisest.

17. Ja mailma catopi himoinensa/ Mutta ioca teke Jumalan tachton/ se pysypi ijancaikisesta. (Ja maailma katoaapi himoinensa/ Mutta joka tekee Jumalan tahdon/ se pysyypi iankaikkisesti.)

18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

18 Lapsukaiset, on viimeinen aika. Ja niin kuin olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmestynyt. Siitä tiedämme, että on viimeinen aika.

18. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillä me tunnemme, että viimeinen aika on.

18. LApsucaiset nyt on wijmeinen aica ja nijncuin te oletta cuullet että Antichristus tule nijn nyt myös monda Antichristust rupea oleman sijtä me tunnemme että wijmeinen aica on.

18. Lapsucaiset/ nyt ombi se wimeinen aica/ Ja ninquin te oletta cwluet/ ette se Antichristus tuleua ombi/ ia nyt mös monda Antichristusta rupesit oleman/ sijte me tunnemma/ ette se wimeinen aica ombi. (Lapsukaiset/ Nyt ompi se wiimeinen aika/ Ja niinkuin te oletta kuulleet/ että se antikristus tulewa ompi/ ja nyt myös monta antikristusta rupesit oleman/ siitä me tunnemme/ että se wiimeinen aika ompi.)

19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Sillä jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet kanssamme. Heissä on kuitenkin käyvä ilmi, että kaikki eivät kuulu meihin.

19. He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta että ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.

19. He owat meistä lähtenet mutta ei he ollet meistä : sillä jos he meistä ollet olisit nijn he olisit meidän cansamme pysynet. Mutta se tuli julki ettei he caicki ole meistä.

19. He ouat meilde wloslectenet/ Mutta eiuet olluat meiste. Sille ios he meiste olisit olluuat/ nin he olisit tosin pysynyet meiden cansanne. Mutta senpäle ette he iulkisexi tulisit/ ettei he ole caiki meiste. (He owat meiltä ulos lähteneet/ Mutta eiwät olleet meistä. Sillä jos he meistä olisit olleet/ niin he olisit tosin pysyneet meidän kanssamme. Mutta senpäälle että he julkiseksi tulisit/ ettei he ole kaikki meistä.)

20 Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.

20 Mutta teillä on voitelu Pyhältä, ja *tiedätte kaiken*.

20. Ja teillä on voide häneltä, joka pyhä on, ja te tiedätte kaikki.

20. Ja teillä on woide häneldä joca pyhä on ja te tiedätte caicki.

20. Ja teille ombi se Woidhellus henelde ioca pyhe ombi/ Ja te tiedette caiki. (Ja teille ompi se woidellus häneltä joka pyhä ompi/ Ja te tiedätte kaikki)

21 En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.

21 En ole kirjoittanut teille sen vuoksi, ettette totuutta tiedä, vaan koska tiedätte sen ja *ettei mikään valhe* ole totuudesta peräisin.

21. En minä teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietämättömille, vaan niinkuin sen tietäville, ja ettei yksikään valhe ole totuudesta.

21. En minä teille kirjoittanut nijncuin totuden tietämättömille waan nijncuin sen tietäwille ja tietkät ettei yxikän walhe ole totudesta.

21. Em mine kirioittanut teille/ ninquin Totuden tietemettömille/ waan ninquin sen tietäuille/ ia tietekette/ ettei yxike waleh ole Totuyhesta. (En minä kirjoittanut teille/ niinkuin totuuden tietämättömille/ waan niinkuin sen tietäwille/ ja tietäkäätte/ ettei yksikään wale ole totuudesta.)

22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.

22 Kuka on valehtelija, jollei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, joka kieltää Isan ja Pojan.

22. Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltää Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.

22. Cuca on walehtelia mutta se joca kieldä Jesuxen olewan Christuxen? Se on Antichristus joca kieldä Isän ja Pojan.

22. Cuca ombi walectelia/ mutta se ioca kieldäpi Iesusen oleua' Christusen? Se ombi Antichristus ioca kieldäpi Isen ia Poia'. (Kuka ompi walehtelija/ mutte se joka kieltääpi Jesuksen olewan Kristuksen? Se ompi antikristus joka kieltääpi Isän ja Pojan.)

23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

23 Ei kenelläkään, joka kieltää Pojan, ole Isääkään. [Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä]

23. Jokainen joka kieltää Pojan, ei hänellä Isääkään ole.

23. Jocainen cuin kieldä Pojan ei hänellä Isäkän ole.

23. Jocainen quin kieldäpi Poighan/ ei henelle mös Ise ole. (Jokainen kuin kieltääpi Pojan/ ei hänellä myös Isää ole.)

24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.

24 Minkä (siis) alusta asti olette kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä alusta asti olette kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.

24. Mitä te siis alusta kuulitte, se teissä pysykään: jos se teissä pysyy, minkä te alusta kuulitte, niin te myös Pojassa ja Isässä pysytte.

24. Mitä te sijs algusta cuulitte se teisä pysykän : jos se teisä pysy cuin te algusta cuulitte nijn te Pojas ja Isäs pysytte.

24. Mite te sis cwlitta alghusta/ se teisä pysykän. Jos se teisä pysypi quin te alghusta cwllitte/ nin te Poighasa ia Isese pysytte. (Mitä te siis kuulitte alusta/ se teissä pysykään. Jos se teissä pysyypi kuin te alusta kuulitte/ niin te Pojassa ja Isässä pysytte.)

25 Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.

25 Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille luvannut: iäinen elämä.

25. Ja tämä on se lupaus, jonka hän meille luvannut on, sen ijankaikkisen elämän.

25. Ja tämä on se lupaus jonga hän meille luwannut on sen ijancaickisen elämän.

25. Ja teme ombi se Lupaus ionga hen ombi meille luuannut/ sen ijancaikisen Eleme'. (Ja tämä ompi se lupaus jonka hän ompi meille luwannut/ sen iankaikkisen elämän.)

26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.

26 Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.

26. Nämät minä teille niistä kirjoitin, jotka teitä viettelevät.

26. Nämät minä teille nijstä kirjoitin jotca teitä wiettelewät.

26. Neme mine kirioitin teille nijste iotca teite wietteleuet. (Nämä minä kirjoitin teille niistä jotka teitä wiettelewät.)

27 Mutta te — teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

27 Mutta te, teissä pysyy se voitelu, jonka olette Häneltä saaneet, ettekä ole sen tarpeessa, että eräs teitä opettaa, vaan niin kuin *sama voitelu* opettaa teitä kaikessa ja on totta eikä ole valhetta, ja niin kuin se on teitä opettanut, niin te pysytte Hänessä.

27. Ja se voide, jonka te häneltä saaneet olette, pysyy teissä, ja ette tarvitse, että joku teitä opettaa; vaan niinkuin se voide teitä kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitä opetti, niin myös te hänessä pysykäät,

27. Ja se woide jonga te häneldä saanet oletta pysy teisä ja et te tarwidze että jocu teitä opetta waan nijncuin woide teitä caickinaisist opetta nijn on se tosi ja ei walhe ja nijncuin se teitä opetti nijn myös te hänes pysykät.

27. Ja se woidellus io'ga te Henelde sanuet oletta/ pysypi teisä/ Ja ette te taruitze/ ette iocu teite opettapi/ waan nin quin se woidhellus teite caikinaisista opettapi/ nin ombi se tosi ia ei ole Waleh/ Ja ninquin se teite opetti/ nin te henese pysykät. (Ja se woidellus jonka te Häneltä saaneet olette/ pysyypi teissä/ Ja ette te tarwitse/ että joku teitä opettaapi/ waan niin kuin se woidellus teitä kaikkinaisista opettaapi/ niin ompi se tosi ja ei ole wale/ Ja niinkuin se teitä opetti/ niin te hänessä pysykäät.)

28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.

28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, jotta meillä Hänen ilmestyessään olisi uskallus emmekä joutuisi häveten väistymään Hänen edestään Hänen tulemuksessaan.

28. Ja nyt, lapsukaiseni, pysykäät hänessä: että kuin hän ilmestyy, meillä olis turva, ettemme hänen edessänsä häpiään tulisi hänen tulemisessansa.

28. Lapsucaiseni pysykät hänes että cosca hän ilmesty meillä olis turwa etten me hänen edesäns häpiään tulis hänen tulemisesans

28. Ja nyt Lapsucaiseni pysykät henese/ Senpäle/ ette coska hen ilmestupi/ madhais meille olla Turua/ ia ei hepien tuleman henen edhesens henen tulemisesans/ (Ja nyt lapsukaiseni pysykäät hänessä/ Senpäälle/ että koska hän ilmestyypi/ mahtais meillä olla turwa/ ja ei häpeän tuleman hänen edessänsä hänen tulemisessansa/)

29 Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.

29 Jos tiedätte, että Hän on vanhurskas, ymmärrätte, että [myös] jokainen, joka vanhurskautta harjoittaa, on Hänestä syntynyt.

29. Jos te tiedätte, että hän vanhurskas on, niin tietäkäät myös, että jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hänestä.

29. Jos te tiedätte että hän hurscas on nijn tietkät myös että jocainen cuin oikeutta teke hän on syndynyt hänestä.

29. Jos te tiedhet ette he' hurscas ombi/ nin tieteket mös se/ ette iocainen quin oikeutta tekepi/ heneste hen ombi syndynyt. (Jos te tiedät että hän hurskas ompi/ niin tietäkäät myös se/ että jokainen kuin oikeutta tekeepi/ hänestä hän ompi syntynyt.)