Toinen kuningasten kirja
821
häneen luottavat.
22 Vai sanotteko te ehkä minul-
le: Me luotamme Herraan, mei-
dän Jumalaamme? Mutta eikö
hän ole se, jonka uhrikukkulat ja
alttarit Hiskia poisti, kun hän
sanoi Juudalle ja Jerusalemille:
Tämän alttarin edessä on teidän
kumartaen rukoiltava, täällä Je-
rusalemissa?'
23 Mutta lyö nyt vetoa minun
herrani, Assurin kuninkaan, kans-
sa: minä annan sinulle kaksi tu-
hatta hevosta, jos sinä voit
hankkia niille ratsastajat.
24 Kuinka sinä sitten voisit tor-
jua ainoankaan käskynhaltijan,
ainoankaan minun herrani vä-
himmän palvelijan, hyökkäyksen?
Ja sinä vain luotat Egyptiin, sen
vaunuihin ja ratsumiehiin.
25 Olenko minä siis Herran sal-
limatta hyökännyt tämän paikan
kimppuun hävittämään sitä? Her-
ra itse on sanonut minulle:
'Hyökkää tähän maahan ja hävi-
tä se.'
26 Niin Eljakim, Hilkian poika, ja
Sebna ja Jooah sanoivat Rabsa-
kelle: Puhu palvelijoillesi aramin-
kieltä, sillä me ymmärrämme si-
tä; älä puhu meidän kanssamme
juudankieltä kansan kuullen, jota
on muurilla.
27 Mutta Rabsake vastasi heille:
Onko minun herrani lähettänyt
minut puhumaan näitä sanoja
sinun herrallesi ja sinulle? Eikö
juuri niille miehille, jotka istuvat
muurilla ja joutuvat teidän kans-
sanne syömään omaa likaansa
ja juomaan omaa vettänsä?
28 Sitten Rabsake astui esiin,
huusi kovalla äänellä juudankie-
lellä, puhui ja sanoi: Kuulkaa
suurkuninkaan, Assurin kunin-
kaan, sana.
29 Näin sanoo kuningas: 'Älkää
antako Hiskian pettää itseänne,
sillä hän ei voi pelastaa teitä
minun käsistäni.
30 Älköön Hiskia saako teitä
luottamaan Herraan, kun hän
sanoo: Herra on varmasti pelas-
tava meidät, eikä tätä kaupunkia
anneta Assurin kuninkaan käsiin.
31 Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä
Assurin kuningas sanoo näin:
'Tehkää sovinto minun kanssani
ja antautukaa minulle, niin te
saatte syödä kukin omasta viini-
puustanne ja viikunapuustanne ja
juoda kukin omasta kaivostanne,
32 kunnes minä tulen ja vien
