Ensimmäinen kuningasten kirja
770
elättäkää häntä vaivaisella vedel-
lä ja leivällä, kunnes minä pa-
laan voittajana takaisin.'
28 Miika vastasi: Jos sinä palaat
voittajana takaisin, niin ei Herra
ole puhunut minun kauttani. Ja
hän sanoi vielä: Kuulkaa tämä,
kaikki kansat.
29 Niin Israelin kuningas ja Joo-
safat, Juudan kuningas, menivät
Gileadin Raamotiin.
30 Ja Israelin kuningas sanoi
Joosafatille: Täytyypä pukeutua
tuntemattomaksi, kun käy taiste-
luun, mutta ole sinä omissa
vaatteissasi. Ja Israelin kuningas
pukeutui tuntemattomaksi ja kävi
taisteluun.
31 Mutta Aramin kuningas oli
käskenyt sotavaunujen päälliköi-
tä, joita hänellä oli kolmekym-
mentä kaksi, sanoen: Älkää ryh-
tykö taisteluun kenenkään muun
kanssa, olkoon alempi tai ylem-
pi, kuin ainoastaan Israelin ku-
ninkaan kanssa.
32 Kun sotavaunujen päälliköt
näkivät Joosafatin, ajattelivat he:
Tuo on varmaankin Israelin ku-
ningas, ja kääntyivät hyökkää-
mään häntä vastaan. Silloin
Joosafat huusi.
33 Kun sotavaunujen päälliköt
näkivät, ettei se ollutkaan Israe-
lin kuningas, vetäytyivät he hä-
nestä pois.
34 Mutta eräs mies, joka oli
jännittänyt jousensa ja ampui
umpimähkään, satutti Israelin
kuningasta vyöpanssarin ja rin-
tahaarniskan väliin. Niin tämä
sanoi vaunujensa ohjaajalle:
Käännä vaunut ja vie minut pois
sotarinnasta, sillä minä olen
haavoittunut.
35 Mutta kun taistelu sinä päi-
vänä yltyi yltymistään, jäi kunin-
gas seisomaan vaunuihinsa, päin
aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja
verta oli vuotanut haavasta vau-
nunpohjaan.
36 Ja auringon laskiessa kaikui
kautta sotajoukon huuto: Joka
mies kaupunkiinsa! Joka mies
maahansa!
37 Näin kuoli kuningas, ja hänet
vietiin Samariaan; ja kuningas
haudattiin Samariaan.
38 Ja kun vaunut huuhdottiin
Samarian lammikolla, nuoleskeli-
vat koirat hänen vertansa, ja
portot peseytyivät siinä, sen sa-
nan mukaan, jonka Herra oli
puhunut.
